Julmuutta

Mieleni pahastui pahoin.

Vaakakuppi kellahti.

On luovuttava:

"En halua nähdä sinua enää".

Vaakakuppi kellahti.

"Vaikka on joulu?!"

"En halua nähdä sinua enää."

Armahdan itseni.

Vaikka on joulu,

itken pakon edessä,

armahdan itseni.

"Hyvästi", kuristan kurkusta.

Itken pakon edessä.

On luovuttava.

"Hyvästi", kuristan kurkusta.

Mieleni pahastui pahoin.

-

Yhden päivän Turandot

elämäni on nurin
kurisesti, kurillaan

prinsessan taivas on pilvessä

joulupäivänä
kun jokaisessa itseään kunnioittavassa kotitaloudessa
on onnellinen perhe,
sattuvista lahjoista ikionnellinen,
vatsat täynnä sopimattomia herkkuja
              läsnä kaikkea sitä, mikä ei ole sallittua muina vuodenpäivinä

katselen hillitynharmaata kuvaani pinnallisesti silatussa peilissä


tummakulmaisia kasvoja,
joissa kurttuinen sielu pyrkii kurkusta ulos

                           alas rinnuksille
                                 vasemmalle


onnenpäiväni ovat tällä erää luetut

            vuoden hiljaisimpana aamuna
            suren kiintiön täyteen
                     yksinäistä yksinäisyyttä
                     kiristävää kohtuullisuutta
                     luovuttamatonta lempeä
                     perkeleellistä puristusta rintakehäni kipupisteessä
                     aiheellisen traagista aariaa

            forte fortissimo

           "pää poikki, pää poikki"


huomenna
kaikki
on
hyvin toisin

-

Joulukuplia

Joulu kuplii minussa,

vaikka istun tässä yksin.

Niin moni on koskettanut minua

ajatuksin, sanoin ja teoin.

Vaikka istun tässä yksin,

rauha riipii sisuksiani

ajatuksin, sanoin ja teoin.

Kiitos huokuu ihoni läpi.

Rauha riipii sisuksiani,

hipiääni hivelee lempeys.

Kiitos huokuu ihoni läpi,

annan minulle anteeksi.

Hipiääni hivelee lempeys,

niin moni on koskettanut minua.

Annan minulle anteeksi.

Joulu kuplii minussa.

-

Pelätä lisää

Pelätä, että ääni pettää taas.
Pelätä, että lohjennut hammas alkaa vihoitella joulun aikaan, kun kukaan ei päivystä.
Pelätä, että asiakkaat ärhentelevät joulustresseissään.
Pelätä, että rakkaudenmeri on rannaton.
Pelätä, että saapuu vihdoin satamaan.
Pelätä, että yritys ei onnistu,
ja että se hyvinkin onnistuu.
Pelätä, että home pilaa keuhkot.

Pelätä, ettei pannukakku enää onnistu.
Pelätä, ettei osaa sanoa "ei",

vaikka ei pelota.
Pelätä, ettei osaa sanoa "kyllä",
kun pelottaa.
Pelätä, ettei ymmärrä pelätä.
-

Turvassa

Laps' hankeen nukkuu unhoittuu

Elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa,
mutt' se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa,
kun ruvettiin vertailemaan,
mitä kukin oli kokenut, ja mitä kenenkin äiti ja isä.

Pelätä pimeää.

Hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamalla.
Miks' hämmästytte säikähtäin?

Keskellä liljain ja ruusujen,
pienen pirtin portailla oli tyttökulta.
Luottaa mä saan, siihen että
ihana enkeli vierellä käy.

Ole vihdoin, olemassa tai olematta, ole täysin mitä olet, ole itse, ole ei tai kyllä!
Jos siellä kuitenkin olisi -- Vaikka kuinka pieni.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.

Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi.

Olemme kesäpäivä, olemme puutarha, ikkuna puutarhaan.
Santa Maria Novellan kynä, valaistu, piirtää iltataivaalle
yhden aivan viivan, näkymättömän, päättymättömän.
Kaikki virtaa tähän hetkeen.
Elämä laulaa.

Olen suojassa sanoissa.
Minä olen turvassa tässä.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi
kuin oisin osa suurta kaikkeutta.

Maa on niin kaunis.

-

Kellon aika

Kelloni täytyy edistää.
Ei voi olla taas puoliyö.
Päivällä on yhtä pimeää.
Miksi uskoisin aikaa?

Ei voi olla taas puoliyö,
kuulen yhä keskipäivän.
Miksi uskoisin aikaa?
Minä luotan paikkaan.

Kuulen yhä keskipäivän,
kaikuna siitä, mikä oli jo.
Minä luotan paikkaan,
koska aika on näkymätön.

Kaikuna siitä, mikä oli jo,
päivällä on yhtä pimeää.
Koska aika on näkymätön,
kelloni täytyy edistää.

-

Google-runoutta vol.4

Välillä...

välillä englanniksi
välillä kylmä, välillä kuuma
välillä huimaa
välillä ruotsiksi
-

Valvon...

Valvon oy
valvon viiteen, nukun kolmeen
valvon kunnes tähdet hiipuu nousevaan aamuun
valvon yön jos en saa vieres nukkuu
valvon vaan
valvon sun unta
valvon myöhään joka ilta
-

Pistän...

Pistän maitoa tulemaan
pistän skitan koteloon
pistän pullat uunihin
pistän avaimet lukkoon
pistän pyörät pyörimään
pistän puita sun kaminaan
-

Pelkää...

Pelkät lennot
pelkään ihmisiä
pelkään kaikkea
pelkäävä koira
pelkään hirviä
pelkääjän paikka
pelkään pimeää
pelkään miestäni
pelkään elämää

Pelkät lennot Kanarialle
-

Ikäinen levollisuus

Levollisuuteni perimmäinen syy

on tietoisuus:

     Kaikki menee painollaan
     kun aikeeni ja tahtoni on hyvä,

     eikä aikaakaan

     kun se on niin ohi, 

     ettei sitä edes muista.

-

Synnyttämisen päivä

24 vuotta sitten näihin aikoihin

alkoi nipistellä vatsaa

Kuopukseni oli päättänyt syntyä 

juuri tänään, 

yhdeksäs joulukuuta, 

Annan päivänä. 

Ja niin tapahtui. 

Loin elämää.

Annan meille tänä päivänä

kaiken sen rakkauden, 

minkä osaan.

-

Lumen valo ja varjo

Kun kaipaan lumen valoa,
kaipaanko samalla sitä pimeää,
joka paljastaa valkeuden?

Näenkö lumen valossa
viereeni lankeavan
mustan varjon väkevyyden?

Onko minun ylenaikaa pyrittävä kohti valoa
vai saanko kaivata rotkon reunalta
alas synkkään katkeraan kipuun?

Muistanko valon ainoastaan pimeässä?
Muistanko varjon aina, kun valo on kirkkaimmillaan?

Olenko valoni kanssa sinut?
Varjoni kanssa olen?

-

Itsenäisiä pakkastankoja

Itsenäisenä
päivänä olen hiljaa
Hidastan aikaa
Kuuntelen kauemmas kuin
silmän säde ulottuu
-

Pakkanen palaa
Kirkastaa ajan olon
Puree pimeän
illan hännästä puolet
Laskee valon vapauteen
-

Sammunut lyhty
ei valaise päivää, ei
yötä, ei kulkusuuntaa
Se on sytytettävä
tai luotettava itseen
-

Perustan pienen
laivueen pelastamaan
minut ja sinut
saman majakan valoon
syvän meren syleilyyn
-

Riite ja lumi
vannoivat kylmän valan
Panivat peiton
pimeän päänmenoksi,
talven tuliaisiksi
-

29. marraskuuta 2012 klo 11.29

Onneksi tänään äitiä naurattaa,

ilosta,

ihastuksesta. 

Kun lapsensa viettää vapaapäivää kirjakaupan myyjättären työstään,

lauleskelee poppikoneen säestyksellä Vanhaa virttä Taalainmaalta,
muistelee runojaan lapsista ja äidistä

pohdiskelee kesäisen runokahvilan sisältöä ja sanomaa,

soittelee Mokassa ukulelea, 

harjoittelee Pupulassa runoja pelosta ja suojasta... 

Kysynpä äidiltä: 

"Olisitkos ikinä uskonut, 

että Kokkare 

ent. Murunen 

tällaiseksi Lohkareeksi

kasvaa?!"

"Minä tiesin sen",

hän vastaa minulle.

Hämmästyn.

Hän tietää!

Hän tiesi aina ennenkin.

Häntä ei yllättänyt mikään.

Äiti oli enkeli ennen,

äiti on enkeli nyt.

Enkeli tietää, 

tuntee,

tahtoo hyvää.

Enkelillä on ainaisjäsenyys ihailijakerhossa.

Hän istuu eturivissä,

aplodeeraa,

hymyilee ja katsoo silmiin,

ei tee itsestään numeroa.

Hänessä on kolme kirjainta.

Ää, ii ja tee.

Tai neljä.

Ii.

-

29. marraskuuta 2012 klo 10.11

Tänään 17 vuotta sitten
oli elämäni pohjimmainen päivä.
Tähän aikaan luin äidilleni
Aila Meriluodon runoja.
Tunnin kuluttua häntä ei enää ollut,
vaikka hän makasi silmieni edessä.

Itkin hylätyn lapsen lohdutonta itkua
kymmenen vuotta.
Kymmenen anteeksiantamattomuuden vuotta.

Sitten päästin äidin esiliinan helmasta irti.
Annoin hänen mennä rauhaan.
Pilven päälle istuksimaan,
olemaan läsnä
sydämeni syrjässä.

Järki neuvoi niin,
mutta tunne ei tottele,
kun rakkaudesta on kysymys.

Kaipaus ei katoa.
Ei kuudessatuhannessa kahdessasadassa viidessä päivässä ja yössä.

Tänään,
kuudentenatuhantena kahdentenasadantena kuudentena aamuna
minä äiditön,
itketän minua.
Itken äitiä
ja minua.

-

Google-runoutta vol. 3

mies...

miesten vaatteet
miesten nimet
miesten ykkönen

mies ei halua
mies pettää
mies vailla menneisyyttä
mies ja alaston ase

-

nai... 

naimisiin

naisten nimet

nainen

nainen tummissa

nainen pettää

nainen, jonka nimi on Nathalie

-

paris...

paris

parisuhde

parisuhdeterapia

parisuhteen palikat

parisuhteen vaiheet

pariskunta palveluksessanne

pariskunta Lapanen

-

Metri muistia

Minulla on metrinmittainen muisti.
Yletän hyvin sen laidoille.
Tiedän suunnilleen, mitä muistan,
mutten tavoita yksityiskohtia.

Yletän hyvin sen laidoille,
mitä muistiini on kertynyt,
mutten tavoita yksityiskohtia.
Harmaat aavistukset eivät riitä.

Mitä muistiini on kertynyt,
kaikki on minulla tallessa.
Harmaat aavistukset eivät riitä
silmiä ja korvia avaamaan.

Kaikki on minulla tallessa.
Tiedän suunnilleen, mitä muistan.
Silmiä ja korvia avaamaan
minulla on metrinmittainen muisti.

-

Google-runoutta vol. 2

pienempi kuin
... pienet sammakot
... pienen pojan haaveet
... pienen naisen rukouskirja
... pieni kaunis elämä
-

ihan tavallisia asioita
ihana
ihastuminen
ihahaa
-

kerrostalokyttääjät

kerrossänky
kerro kerro kuvastin
kerron sinulle kaiken
kerron sinulle tarinan
kerronko pettämisestä
kerronko mitä sai sotilaan vaimo

                  kertoimet
-

Karhulan lapsi

Jos olisin karhu,

kömpisin pesääni
tänään. 

Pehmeään piiloon, 

pois päivien painosta.

Ainakin puoleksi pois.

Yöt voisin elostella.

-

Google-runoutta

Silti oli pakko sinua nukkuessasi silittää
Minä olen silti ihminen
sinä olet silti ihminen
Olen hidas mutta silti edelläsi

-

Huomenna on liian myöhä

huomenna on perjantai

huomenna on maanantai

Huomenna on jo toisin

-

Katsomo

Katsoin
katsoin kauan kauniisiin kasvoihin

katsoin peiliin ja suljin silmäni

-

Viimeiseen korttiin

viimeisellä rannalla

viimeiseen hengenvetoon

viimeiset veneet

viimeinkin

-

Kuin ensimmäistä päivää
kuin surmaisi satakielen
kuin taivaisiin
kuin lapsena ennen
-

Kierros vielä
vielä yksi juttu
vielä toivon
ota syliisi vielä
-

Kun tänään lähden
kun tuntematon soittaa
kun taivas repeää
kun tähdet loppuu
kun tuomi kukkii
kun taivaisiin
-

Väsyksissä

En jaksa pitää silmiäni auki,
vaikka mielessä on tilaa ja ihmettä.
Yksikään ajatus ei yhdisty toisiin,
tähän hetkeen, entiseen.

Vaikka mielessä on tilaa ja ihmettä,
en näe selvästi mihinkään,
tähän hetkeen, entiseen,
tuleviin, jotka jo tunnen ja tiedän.

En näe selvästi mihinkään.
Olen vaiti ja väsynyt
tuleviin, jotka jo tunnen ja tiedän,
joiden varassa uskon ja elän.

Olen vaiti ja väsynyt.
Yksikään ajatus ei yhdisty toisiin,
joiden varassa uskon ja elän.
En jaksa pitää silmiäni auki.
-

Itkut ja unet

sade
säälii
uupunutta uneksijaa
matkii uhria,
itkijää

jatkan pitkää perinnettä,
    alistumista olosuhteisiin

sammuttamatta
ei syty yksikään valo
ei poistu päättymätön pimeä
sateen suojaan unet on saatettava

-

Sees

Sielu on sammalen peittämä saari, 

kaipuu kelluu kuunsillan alla.

Veden äärtä, eilisen suuntaa ei kuule 

ennen kuin antaa illan laskeutua kiven taa.

Auringonpaiste paiskaa pimeälle kättä.

Hämärä on raja, 

joka erottelee toivon ja tahdon.

'Milloin' ja 'miksi'

arvuuttelevat huomista päivää,

tai vieläkin pidemmälle.

Yöpilvien alta tähdet

kirkastavat uuden aamun

väistämättä,

vastaan väittämättä.

Kuu kääntyy uudeksi auringoksi,

tekee tilaa varjojen väistyä.

On syntynyt sees.

-

Jaromir Nohavica

Syvän pimeässä yössä
ulvoo outo koira.
Seison ikkunan ääressä ja juon.
Näen hänen varjonsa,
hän näyttää etäisesti tutulta.

Vuodet muuttivat
äänet intohimoiseksi barokiksi.
Katsellessamme yötä,
ne vääristyivät rokokooksi.
Oikeastaan ​​en tiedä
onko niin, vai kuvittelenko vain...

Vuodet ovat sievistelleet
äänet rokokooksi.
Eromme on totta.
Katson yöhön:
siellä on kaikki,
mutta sitä en halua nähdä.

Haluan huutaa kuin
se koira pimeydessä,
vaikka en ymmärräkään, mitä se sanoi.
Otan aseen lipaston laatikosta.
Näen mustan varjon.

Käteni alkaa vapista,
kiihko on ohi.
Minut pysäytetään jälleen kerran.
Pimeä nostaa hiukset pystyyn.
Pelkään, sillä liipasinta painava sormi kuuluu murhaajalle.

Laukaus rikkoo pimeyden.
Tuomari kutoo sanoistani verkon.

Nukun yöni huonosti
vahakynttilöiden hämärässä.

Aamulla ei ole enää aitaa,
ei ole mitään.

Aikamoinen aika

Aika kummastuttaa minua

kaikessa arkisuudessaan

jatkuvassa läsnäolossaan
rakastettavuudessaan

Aika on joutuisa, joustava, joutava, juonikas, jouheva tai sitten ei 

Aika  ei pysähdy, vaikka tahtoisin

- ei mistään syystä

Aikaa minulla on, niin kauan kuin jotain on

Silloin kun seison pysäkillä, aika vilahtaa ohi

Silloin kun olen liikkeellä, aika vilahtaa ohi

Kun vilahdan ohi, aika vilahtaa ohi

Katsellessani ympärille, näen kaiken sen ajan, jonka olen saanut

Aikaa on

aikansa

Sattuu

Sattuu

kipeästi kerran

kepeästi toisen.

Vice versa.

Kerta toisensa jälkeen.


Elämä on sattumista.

-

Mies maanraossa

Maalasin sinut keskelle merta. Väritin kuvan tarinankertojasta ja taiteilijasta, elämästä viisastuneesta eläjästä. Haaveista sekoitetut värit haalistuvat helposti. Eivätkä minun suorani eivätkä kierteeni mahtuneet samaan kuvaan kanssasi. Siihen ei sovi muita kuin sinä ja menneisyytesi. Häpeänharmaa ja kipeänmusta. Väsyneet varjot, jotka eivät ole suoja vaan peite, jonka alta ei noin vain nousta. Kuihdut, kidut, kurjistut.

Eilen kaivoit luonnoksen uudelleen esiin ja pyysit: "Paranna minut!"

Minun voimani eivät siihen riitä. Värit sormissani - oranssia, punaista, vaaleansinistä, turkoosia, keltaista ja violettia - eivät tartu sinun pintoihisi. Pelkosi ja katkeruutesi piilottaa näkymättömiin kaiken kauniin. Niiden tiheään pimeyteen nääntyy jokainen säde.

Elämä minussa vaatii kirkkautta, vapaita värejä ja viivoja. Tarvitsen puhdasta valkoista, silkkaa sineä ja villiä vihreää, että hengitykseni kulkee. Että näen tämän hetken ja kulmien taakse.

Kiitos sinulle, M, pelkuruudesta! Elämä suojeli minua lujasti mutta lempeästi. En sääli sinua. Olet valinnut mieleisesi elämän. Vapaat avarat tuulet virtaavat kuvasi reunoilla, mutta annat kettinkien kiertyä pilvenkorkuisen kiven ympärille. Sidot itsesi aloillesi. Eteenpäin luovimisen ajatus ahdistaa sinut maanrakoon. Sinun kipusi on niin suuri ja mahtava, tunteeton kuin Neuvostoliitto. Se on ja pysyy. Kunnes muuri murtuu ja värien voima taittaa väkipakon nöyryydeksi.

Vaadit maalarilta mahdottomia. Sellaista, mitä kukaan ei voi sinulle antaa. Jotta sinun kuvassasi hehkuisi rakkaus, sinun on opittava rakastamaan itseäsi ja elämääsi, kaikkine väreineen. Itsestäsi on löydettävä valon leikki. Tultava onnelliseksi itsesi tähden.

En halua miestä, joka haluat olla. Muistan sinut kirjoitukseeni, M:

Musta puku peittää sinut kokonaan,
annat surun piirtää omakuvaasi repaleiset reunukset,
rohkeuden puute saa ääriviivasi himmenemään,
kipeä epätoivo sulkee silmäsi,
uskonpuute peittää onneasi näkymästä.
Sinun on kaivettava oma sydämesi valoon ennen kuin...

-

Nainen jolle ei koskaan tapahdu mitään

minussa majailee kaksi naista:
toinen, jolle ei koskaan tapahdu mitään
ja siksi antaa hetkeksi myöten
jättäytyy pilvenreunoille jalkoja
huolissaan ja huoletta heiluttelemaan

myöten antaminen vapauttaa
odottamattomuudet villiintymään,
saavat sen toisen hengästymään
ihmetyksestä ja elämänmerkeistä
heittääntymään ilmavirtojen vietäväksi
hurjastelemaan koskemattomille kiitoradoille
hurraamaan elämälle

molemmat naiset asuvat samaa sydäntä,
eivät aina toisiansa muista,
eivät toisiansa tunne,
vaihtavat paikkaa lennossa,
kun pääni kiikuttaa sivuun tunnelman
toisen tulla

ystävät, tuttavat, tuntemattomat
tulevat tuliaisineen

me naiset
myötenannamme
elämän ilossa ja varjommassa

-

Vaatii ja johtaa

Vapaudessa häärivä mieli

sotkee ajatuksia,

teettää tahattomuuksia,

tuo järjetön ja outo.

Sotkee ajatuksia,

kun käsi tekee omiaan.

Tuo järjetön ja outo

uusi kohtaa entiset.

Kun käsi tekee omiaan,

käy päälle vaatimaan,

uusi kohtaa entiset.

Pako eteenpäin alkaa.

Käy päälle vaatimaan,

teettää tahattomuuksia.

Pako eteenpäin alkaa 

- vapaudessa häärivä mieli.

-

Vajavaisuuksia

En vieläkään osaa, kun ei kerran Satukaan, kaikkea.

En vaan osaa
- jarrutella ajatuksia, jotka juoksevat edelläni

- syödä vain yhtä riviä Maraboun mansikkasuklaata

- jättää haikailemaani kirjaa ostamatta, kun se kohdalle sattuu

- olla provosoitumatta, jos joku nimittää minua "tytöksi", seksiä "tuhmuuksiksi" yms.

- arvostaa ihmisiä, jotka näyttelevät elämäänsä, tai näkevät vain vikoja, syitä ja mahdottomuuksia
- säästää

- soittaa Bbtä ukulelella

- hengittää oikein, kun laulan julkisesti

- olla lupaamatta itselleni sellaista, mikä olisi hyvästä, mutta mitä en aiokaan pitää

- kirjoittaa selvällä käsialalla

- muotoilla kynsiä näteiksi

- puhua venäjää edes kirjakaupan tarpeisiin

- pysyä pokerina, jos minua huvittaa, ärsyttää tai rasittaa

- tehdä kehuttavaa salaattia

- olla uskomatta siihen, että saan kaiken mitä tarvitsen

- piirtää
- laulaa extempoore stemmoja
- käyttää äänirautaa

- paistaa pihviä
- olla haaveilematta romanttisesta rakkaudesta

- soittaa haitaria

- pitää kiinni joka-aamuisesta jumpasta ja päivittäisestä kävelystä

- olla puuttumatta yhteisöissä epäkohtiin, joita ei muuteta ja jotka olisivat pienellä vaivalla muutettavissa

- ottaa hyviä valokuvia kamerallani

- tehdä videoita facebookiin

- olla levollisesti väsynyt ja ajattelematta nipistyksiä

- jättää analysoimatta

- malttaa
- olla hiljaa, kun keskustellaan

-

Kirja syksyssä

Nora ExLibrikseltä blokattu provokaatio.

10 ihanaa asiaa kirjasyksyssä

1) LuPi kokoontuu
2) Kirjakaupan lukupiiri kokoontuu
3) Lukemiseen houkuttavia kirjoja ilmestyy
4) Kirjoja tulee luetuksi
5) Luettujen kirjojen kirjo laajenee
6) On lupa tehdä merkintöjä kirjoihin
7) Lukukokemuksistaan saa intoilla kirjakaupalla
8) Kirja-arvioita saa kirjoitella Suomalaisen sivulle ja omiin blogeihin
9) Kirjailijahaastatteluja saa katsella/kuunnella Aamun Kirjassa
10) Kainuun Joulu 2012n sivuilla lienee kirjoituksiani

-

Jonnee

Ikuinen kaipaukseni kohde,
yhä uudesti käytävä Jonnee,
jonne on edestakainen matka,
kuusi hengenvetoa.

Yhä uudesti käytävä Jonnee,
jossa kulmat suoristuvat.
Kuusi hengenvetoa
saa tilan tuntumaan ihmeeltä,

jossa kulmat suoristuvat.
Pää pyörii vapaudessa,
saa tilan tuntumaan ihmeeltä.
Siinä minulla on kaikki.

Pää pyörii vapaudessa,
jonne on edestakainen matka.
Siinä minulla on kaikki,
ikuinen kaipaukseni kohde.

-

Matkalaukku

Kurkistelen matkalaukun sisään.
Tilaa on, mukaanotettavaksi.
Paljon on jätettävä jälkeensä.
Kun rohkaistuu ja lähtee.

Kesällä haikailin maailman toiselle laidalle lähtijän matkalaukkua.
Jäniskyydin olisin kelvuutellut.
Mutta matkalaukun on oltava oma.

Laukkuni on tyhjentynyt. Puolilleen.
Siihen mahtuu kaikki tuleva.
Jaksan kantaa sen.
Ilo, odotus ja levollisuus ei paina.

Toissapäivänä olin valmis pakkaamaan.
Yhtäkkiä ja kaiken.
Lukko jumitti.
Unohdin koodin.
Hetki oli ohi.

Asetan matkalaukun oven pieleen.
Elämän äkkilähtöä odottamaan.
Seuraavat setsemän vuotta on edessä.
Menolippu, kiitos.

Onnittelen.
-

Ovestani sisään astuneet sanat

'Rakastumisia' kuin tähtiä 'Ruohonvihreää' taivasta vasten
'Jää' avaa railon vedenalaisten vuorten nousta
Huipulle laskeutuu 'Taivasten vanki'
'Paha poika' pudistaa olkapäiltään pölyt ja piet,
hiipuu ja havaitaan hyväksi
'Matkalaukku' puretaan osiinsa,
näkymättömiin,
että perilläolo olisi nyt.

-

Lue minua

Lue kirjaa minussa

Tavuta viivat
tee pilkuille säännöt
perehdy äänteisiin
salli synonyymit ja aspiraatiot
anna tauoille aika-arvot
yhdistä pisteestä pisteeseen
              sinun sanasi ja minun
varaa kysymyksille vastauksia
huuda merkkisi lopuiksi ja uusiksi aluiksi

Käperry kanssani kansien väliin
suostu, aukene ja sano aamen

-

Hengenpelastaja

Me hukkuneet
minussa

huutavat ääneen

Kun olen noussut pintaan
pelastusrenkaineni

minut otetaan reteästi kainaloon kallionkolossa, 

peitellään levollisen viltin alle ja mustikansininen taivas näkyy koko yön

suupielestäni nuollaan halun hunaja,
           silmäkulmastani suolainen pisara
kuiskutellaan äänettömät sanat,
   kahdeksan auringonkierron muikeiksi marinoimat

Me ilmaan lennähtäneet
minussa
katsovat hiljaa
alas

Henki pelastuu

-

Toivon kappaleita Martikaiselta

rajan tuntumassa päivä etsii yötä, positiivista näytettä

minne jäivät virvoittavat veet
mikseivät sydän ja pää kohtaa vaikka välimatka alle puolen metrin jää

haave etsii alaa jolle voisi huutaa

etsin kaikkialta musikanttia, kunnon synnintyötä

mikä meitä ajaa, minne päin matkaa teen,
pyrin pohjoiseen, johon pääsee aina sisään

tässä elämässä käärinliinoja, toivonkappaleita etsimässä
etsin kaikkialta taikamaton kunhan vain tyydyn vähempään

- - -

Automatkat ovat luksusta. Maisemien katseleminen ikkunan läpi. Niiden vaihtuminen.

Tuulee julmetusti. Ollapa elävää tulta. Lepattamassa.

Viettäisin tsehovilaista kesää, tai kokonaisen vuoden. Teetä ja hilloa. Hiljaisia keskusteluja. Varjossa istuksimista. Kädessä toisen käsi. Pitsiverhoja ja kakluuneja. Odottamista.

Kirjoittaisin kurssilla. Sodankylässä. Loppuhuipennukseksi festivaalillinen elokuvia. Poronpyllyä ja jaloa viinaa. Helvetin paljon taivasta.

Lappuset on laitettava toiveidenruukkuun.

Leppeää iltaa. Minulle.

-

Pelätä (Raymond Carverin tapaan)

Pelätä pelottomuuttaan.

Pelätä, että jokin alkaa pelottaa.


Pelätä, että saa sen, mitä toivoo,

                        ja sen, mitä pelkää.

Pelätä pitkää odotusta

       ja pitkän odotuksen päättymistä.

Pelätä pimeää.

-

Voipuneet sanaparat

Lepoa huutaa kroppa ja mieli,
kun ympäripyöreät päivät

saivat vedon loppumaan

ja sanat toistamaan itseään.

Kun ympäripyöreät päivät

jättivät laahaavat jälkensä

ja sanat toistamaan itseään

merkitsemättä mitään enempää.

Jättivät laahaavat jälkensä,

harmaat huokaukset,

merkitsemättä mitään enempää.

Tiedän menneen menneen.

Harmaat huokaukset

saivat vedon loppumaan.

Tiedän menneen menneen.

Lepoa huutaa kroppa ja mieli.

-

Paperi ja kuu

kuun kokoinen ikävä
täyttää paperin

piirrän sille äänettömät
ymmärtäväiset silmät

valehtelen,
etten kaipaa

mutta uuttakaan kuuta ei voi huijata

ole niin pieni, se sanoo,
ettei enempää kaipausta mahdu
sydämen eteismatolle

-

Kirjain ja ne toiset

Kaikki kunnia kaikille kirjaimille!

Paitsi ehkä öölle. 

Mutta olkoon menneeksi sillekin.

Öööö...

Jokaiseen kirjaimeen on asutettu onni.

Ainutkertainen.

Sille kirjaimelle omistettu.

-

Kolme minuuttia, kolme riviä vol. 2

keinutan unelmiani
kiikkerässä kehdossa
ne vahvistuvat kuin elämä
-

kesä suutelee minua
viinimarjamehun makuisin huulin
luovun viimeinkin äitini sylistä
-

viininpunainen samettimekko
pitsiset kaulukset tärkissä
pukeutuu ylle, kun palaan lapsuuteen
-

makean elämän
outo kumpu naisen vyötäröllä
tarinoi häpeämättä nautinnoistaan
-

mandoliini viritetty sisuksiini
värisytän sen kieliä
murheelliseen valitusvirteen
-

maapallo mahtuu kainaloon
kun sen tohtii kirjoittaa
ruutuvihon riveille,
nuottiviivastojen väleihin,
luonnoslehtien laitaan
-

mora kädessä
terä kohti sydäntäni
tulee haaveeni kohti
kuoppaisella tiellä
jos liian varovainen jalka vähänkin lipsahtaa,
terä tulistuu
- askella rohkeammin siis
-

murhe haisee mullalle
sotkee housunlahkeet
kantautuu sisään
onnen olohuoneeseen
hautakumpu kohoaa kuin tyhjästä
-

kuritushuoneen kuistilta
näkee huonosti
vaikka ympärillä olisi avara maailma
-

kappeli kuin kuolinkellot
häät sen kanssa,
mihin en rohkene
-

hipsin kirkon käytävää
alttaritaulun taakse
katsomaan elämäni koko kuvaa
-

känsäiset kädet ovat kaikonneet
eivät karheuttaan silitä
suruani ja tuskaa pois
-

kahvi polttelee kurkussa
muuttuu takaisin
kitkeriksi pavuiksi
-

kallioseinämä hätistelee
korkealle kurkottelijat
viereisille karikoille eksymään
-

telkeän tottelemattoman minäni
kuristushuoneeseen
olemaan hiljaa, vaatimatta olemisen oikeutta
-

haaveilija minussa
laulaa riettaita, rohkeita renkutuksia
kuin kapakkalaulajatar
-

tungen siemenen taskuun
turvaan taitamattomilta,
tunteettomilta turvenuijilta
-

likavedestä laiska luutturätti
levittäytyy lattialle
jaksamatta imaista tarhaakaan
-

likapyykki lumoaa
pesukoneen rumpusooloon
kiihdyttää päin puhtauttta
-

maltaan miehinen maku
täristyttää kielen kärkeä
olemme pian yhtä, kunnes eroamme
-

leijan naru tarttuu
rantamännyn latvaan
- odottamaton tuumaustauko tuulelle

Kolme minuuttia, kolme riviä....

virsi vääntää itkua
kiittää kaikesta
vastentahtoisestakin
-

rakensin itsestäni kirkon
kattona kuhmuinen kupoli
jyhkeästä ovesta tulee, ken tohtii
-

ruosteen riehakas väri
paljastaa ettei
kuolemattomuutta ole
-

ranta on viivaa
meri valtaa
elämän virta väistelee, väsymättä
-

vesi kuohuu vasten aallonmurtajaa
tuo hyväntekijäksi luultu
ei salli sataman kohdata välttämätöntä vastustajaa
-

revin viisarit kellosta
mustaan digitaalinäytön
annan ajan valua vapauteen
-

ojennan kämmeneni
elämää ennustamaan
pelkään että, ja että ei
-

elämän veistoksen työstäminen
jatkuu kunnes
jäljellä on vain kasa lastuja, laastavaksi
-

unelma seisoo edessäni
nuija kohotettuna kädessään:
uskotko minuun vai itket ja uskot!?
-

poikkesin raiteelta
katse taaksepäin
pakottaa eteenpäin
-

kiihkeä, kiivas haavekuva
polttaa merkkinsä jalkapohjiini,
joita paleltaa
-

tuoli marisee allani
pyytää nousemaan ylös
ennen kuin sydämen palo sammuu

Sanottujen sanojen lempeydestä

pienenpienet lempeät sanat

lepäävät ihmisten sisuksissa

ääneen sanottuina

kohtaavat sisarusten sieluissa

lepäävät ihmisten sisuksissa

kirkkaina aukeavat korvien kuulla

kohtaavat sisarusten sieluissa

kuten elämän kaunis ja hyvä

kirkkaina aukeavat korvien kuulla

läpi metelin ja sumun

kuten elämän kaunis ja hyvä

sikiää, runsastuu, riittää

läpi metelin ja sumun

ääneen sanottuna

sikiää, runsastuu, riittää

pienenpienet lempeät sanat

Rakkauden tekosia

Rakkaus teettää

Nainen

kokkaa suuhunpantavaa (makkarakastiketta, moussakaa, muuta soppaa) 

kutoo villasukkia joka väristä

lukee kirjaa ääneen (Moraviaa, Kiveä, Austeria)

rämpyttelee serenadeja (Ring of firea, Saku Sammakkoa, Amaliaa, Hope of deliverancea)

kirjoittaa runoja (lappusille, näytöille, selkään)

hieroo (niskaa, nenää, nänninnipukkaa)

lämmittää (varpaita, kaipaavaa mieltä, iltayötä)

soutaa venettä

heittää löylyä kiukaalle

naurattaa äänen käheäksi

soittaa keskellä yötä huokauksen tähden

kuuntelee, kiinnostuu ja kannustaa

maalaa taivaalle sinen ja merelle turkoosin

puhaltaa pipin pois

pitää kainalossa kun on tarvis

                          tai vaikkei oliskaan...

Mies

vuolee makkaratikut ja sytyttää nuotion

ajeluttaa pitkin kesäöisiä teitä

kirjoittaa kauniit sanansa (lappuun, korttiin, kirjeeseen)

lukee ääneen (matkakertomuksia, päivänlehtiä, salaisia kansioita)

pitää kainalossa (järven rantakalliolla, puistonpenkillä, hämärässä)

perkaa (muikut, taimenet ja pahan mielen aiheet)

kertoo tarinoitaan viltin alla

kiehauttaa (kahvit, kovatteet, kaiken kuuman)

selittää (tekniikan ihmeet, oikeat reitit, taivaan äärettömyydet)

suutelee, silittelee, sallii

värittää sateenkaareen vaaleanpunaisen ja oranssin

hellii ja hoivaa (kädet, jalat, pään)

tamppaa tietä (lumisessa metsässä, sateissa, vieraissa öissä)

ottaa kädestä ja vie kun on tarvis

                                tai vaikkei olisikaan...

                    

j.r.

Halla ja sen vaara

Päivän pureva päätös:
painostavat pisteet valotaululla.
Vakavasti on otettava uusi
- halla ja sen vaara.

Painostavat pisteet valotaululla
pimeän puolensa pelko, jonka
halla ja sen vaara,
näkevillekin on näkymätöntä.

Pimeä puolensa pelko, jonka
kohtaamista kaipaa ja karttaa.
Näkevillekin on näkymätöntä,
tuo elävän elämän edellytys.

Kohtaamista kaipaa ja karttaa.
Vakavasti on otettava uusi,
tuo elävän elämän edellytys
- päivän pureva päätös.

-

Tämät kirjat haluaisin lukea

Häämatka

Näkymättömät kaupungit
Supernaivi
Eräänlaista lämpöä
Omalla veneellä linnaan
-

Alas on pitkä matka

Ääretön suunnitelma
Saat toivoa kolmesti
-

Tosikertomuksia

Synnynnäinen lähestymiskielto
Rakkauden tasavalta
Toukokuu
Hulluudestamme ja hulluudestanne
Sataman valot ja varjot
Valkeat yöt
-

Sydänmaa

Huolimattomia unelmia
Meitä oli kolmetoista
Valkoinen sydän
Runoilijan häät
Tätä mieltä
-

Ei kenenkään päiväkirja

Syntien paljous
Elämä pelissä:
- Plaza Realin kyyhkyset
- Tingon tarkoitus
- Intohimon kutsu
- Menestys ja moraali
-

Elämän juoni

-

Pää(tön)

pää on kummallinen vekotin

vaikka minä päätän ajatella jotain tärkeää,
pää ajattelee omiaan

minun omiani, kyllä vain,
mutta ei sitä mitä oli tarkoitus

yritän väkisin palauttaa ajatukset
siihen tärkeään, välttämättömään

mutta ei

kun havahdun,
ajatukseni jodlailevat ja tanssivat salsaa,
nuo kurittomat

kun vetkuttelen aamua sängyssä
ja avaan oveni unelmille,
pää sotkeutuu töihin

kun istun tekemään töitä,
pää röyhtäilee runonpätkiä,
päättömyydet pilkottavat joka raosta

voi tätä päätöntä päätäni!

Minulliskukkani - rönsylilja

Rönsyilen elämässäni.

Elämä rönsyilee minussa.

Sanani rönsyilevät.

Ohi, ylitse, päin.

Jäävät alleni.

Kiemurtelen, loikin, 

humputan, kurkottelen,
kääntelehdin, rynnistelen

pysyäkseni perässä.

En pysy.

Olen jäljessä.

Itsestäni.

Stop, stop, stop, hoilottaa The Hollies.

Rönsyihin on tartuttava,
laitettava likoamaan.

Ja purkkiin.

Kukoistamaan.

-

Elämänohjerunoutta

Tietokirjemmasta hyllystä poimittu runo, elämänohjeeksi. Kun kerran asiaa.

Ihmisenpyörä

Joustava mieli
- Inner work

Luihin ja ytimiin Avoin mieli
Tyhjän paperin nautinto
Kultasuoni Luova mieli
Kirjoittamisen ihanuus:
Sanasi sun, Hoivasanat

Writing works

-


Katse kaukaisuuteen

Sano se suomeksi
Kuinka asiat ovat:
Elämän paras aika

Rakasta hellästi
Rakastumisen lumous Rakkaussuhde
Ihanat enkelit
Hullu rakkaus, Kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu
Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta

Kaikki on hyvin

Rakasta fiksusti,
Ajattele myönteisesti Ratkaisevat erot
Pelko pois
Selvästi juovuksissa Positiivinen nainen
Uskalla elää, Etsi itsesi, löydä paikkasi

Kalimera, Ellada

-

Hmmm...

Kauniisti katsottu

Karun kaunis mies.
Vaitonainen, vakava,
tummaksi taottu.
Minun eteeni annettu.

Vaitonainen, vakava
kuin syksyinen kuusi.
Minun eteeni annettu,
katsottavaksi kerralla.

Kuin syksyinen kuusi
- kaivatuksi kuviteltu -
katsottavaksi kerralla,
ohi kuljettavakseni.

Kaivatuksi kuviteltu,
tummaksi taottu.
Ohi kuljettavakseni
karun kaunis mies.
-

Enkeli Leo

Leo makasi silmät kiinni
arkussa
keskellä kirkon lattiaa.

En tuntenut häntä enää:
hän ei ollut läsnä,
ryhdikkäänä, nöyränä, ilahtuneena,
vierellä
niinkuin ennen.

Poissa oli hymy,
jolla Leo sanoi enemmän kuin ne tuhat sanaa

                - se oli siirtynyt viimeisille matkoilleen
                   meidän sydämiimme.

Kukkaseppeleessä paloi vielä liekki.

         
                 Leo

enkeli ennen aikojaan,
             ajallaan,
             aikansa jälkeen

meille,
    lähellään viivähtäneille

-

Annetut sanat

Lupasin.

Kirjoittaa.

Kaiken.

Pidän sanani.

Kirjoitan kaiken.

Minulta pyydetyn. 

Annan sanani.

-

Rimppana

Rimpuilen, roikun,

olen rähmälläni

sanoissa, soissa.

Säkeet säkenöivät.

Olen rähmälläni.

Silmissä pilkku vilkkuu.

Säkeet säkenöivät.

Niissä näen merkit.

Silmissä pilkku vilkkuu,

pisteet pakenevat.

Niissä näen merkit

mielestä ja mahdista.

Pisteet pakenevat

sanoissa, soissa.

Mielestä ja mahdista

rimpuilen, roikun.

-

Tosi naisia ja mies

Sadulta taas vohkittu...Kirjahyllyrunoutta...

Angela ja rakkaus   (rivi 1)

Miksi olen?
Nyt sinun täytyy
Sattumankauppaa Selibaattipäiväkirjat
Ennustaja:
Mansikoita marraskuussa
Sano että haluat!

-

Eva Luna    (rivi 2)

Suu kiinni ja ole kaunis
Kuun maisemissa
Jos tämä katu osaisi puhua
Näkymätön Säestäjätär
Katsokaa minua: Ihmislapsi luvatussa maassa
Vielä yksi asia
Askel tyhjyyteen
Herra Quin esittäytyy

-

Mitäs nyt tehdään?    (rivi 3)

Älä kerro salaisuuksia
Elämä pelissä
Niin paljon parempi mies
Hotelli eläville
Tuomari Muller, hieno mies
Syvästi kaivaten, Tamara
Mieheni, Rakkauden hedelmä, Kaipuun sininen kukka
Toinen kattaus, Yhdessä
Vaarallista kokea
Puoli volttia kerien
Bolero
Rakasta tänään - huomenna
Avarakatseinen mies

-

Räätälöityä rohkeutta

uuden elämän
ensimmäiset seitsemän vuotta
virittivät minulle
rohkeuden ansan

kahdeksannen vuoden alkajaisiksi
petyin itseeni
vältellessäni rohkeita ratkaisuja
- kokoa xxl
kuten kokoni edellyttäisi

viisas nainen antoi minulle kahden askelman ohjelman:
Hidasta! Rauhoitu!

tarvitsen rohkeutta olla tekemättä isoja ratkaisuja,
                                                                 uusia asioita,
                  rohkeutta olla riehaantumatta,
                                              ryntäilemättä
                               kaikkien houkutusten edessä,
               
       vaikka aikaa on jäljellä yhä vähemmän

ole rohkea, sanon minulle,

ole rohkeampi kuin uskallat

-

Perjantaiprunoutta

olen hukannut avaimen
avaimen, jolla voisi avata

avain on eksyksissä
piilossa itseltään
ja sydämeltäni

etsin sitä läheltä ja kaukaa
valovuosista, verkkokalvolta
sieltä minne silmä kantaa, sieltä mikä on liian lähellä

kuuntelen hiljaa ja hitaasti kaikki äänet
tunnustelen vastaantulevien kasvoja
kysyn heidän silmiltään

luovutan lukon käyttöoikeudet etukäteen
sille, joka takoo avaimen kotoisasti
minun lukkooni loksahtavaksi

eivätkä hukassa ole ainoastaan
avaimet vaan myös ovisilmät, saranat,
                                kynnykset ja kamanat

                     kaikki on

lukkojen läpi virtaavat oudot sanat
- en tunne kieltä, en äänensävyjä, en etymologiaa

avaimenreikä on ruosteessa,
          yksinäisten kyyneleiden virta
        odotuksen samea vesi,
                   on vuotanut vuosirenkaiden välit olemattomiin

ruoste ei enää parane
             se lupaa kulkea mukana maailmani päätepisteeseen

raaputan ja raspaan,
mutta kiiltoa ei enää palauta mikään

se, mikä kiilsi ja kimmelsi, on ohi

kaiken päälle laskeutuu raskas pöly
enkä uskalla pyyhkäistä sitä pois,
ettei kaltevan pinnan noki ja naarmuisuus paljastaisi
sitä, minkä olen antanut hiertyä henkihieveriin

-

Kohtele lähimmäistäsi hyvin

rakastan elämääni

mutta kuten muissakin rakkaussuhteissa
sitä huomaa kohtelevansa rakkaintaan huonommin kuin haluaisi

lähimmäiselleen kiukuttelee,
osoittaa mieltään,
vaatii liikoja

osaamatta sanoittaa tunteitaan ja toiveitaan
                         ilman virhetulkinnan mahdollisuutta

elämäni ansaitsee parempaa

sitä on rakastettava ehdoitta,
omien vapaaehtoisten tahtomisten kertotauluna

vielä on aikaa pohjustaa lopullista kuvaa, joka piirtyy silmiini
vähän ennen kuin se on eletty
                       - oma rakkaimpani, tämä elämä

-

...tutti

Helin innoittama listaus. Tänään...

1. Itketti, kun en tullut kutsutuksi.
2. Ilahdutti, kun useampi asiakas osti suosittelemani kirjan, tai kaksi.
3. Hikoilutti, kun join aamuteetä.
4. Ihmetytti, kun ystäväni kysyi lupaa ostaa mekon, joka olisi ollut minusta ihana, minulle.
5. Suututti, kun en muista näkemiäni unia.
6. Raivostutti, kun olen pettynyt itseeni.
7. Haukotutti, kun istuin rennosti autossa matkalla Sotkamosta kotiin.

8. Harmitti, kun kaikkea, mitä toivoo, ei saa.

9. Nauratti, kun kollegan kanssa heitettiin lempeää herjaa itsestämme.

10. Riemastutti, kun tämänpäiväiset kirjoitukseni saivat myönteistä palautetta.
11. Hymyilytti, kun 4-vuotias asiakas toimitti asiaansa, nimipäivälahjaa veljelle.
12. Kauhistutti, kun kohta syksy saa ja minä en.

Hmmm...

Maltin mahdottomuus

maltti ja innostus
lätkivät toisiaan korvallisille
joka kerran, kun unelma
on toteutuvinaan

innostus mätkii maltin kumoon
nauraa, vislaa ja räkäisee ylimielisen klimpin

kun malttiparka kompuroi pystyyn,
unelma on jo ohittanut minut
tuttua kiertotietä

se on mennyttä tulevaa

on totuttava
odottamaan
loppuun saakka

-

Runohyllyrunoutta

Satu antoi kimmokkeen. Siis runoteoksia Ahdista alkaen.

Leikkilauluja!

Sanat

2 kiveä, 27 sanaa

Turvallisuusnarkomaani

Profeetta

-

Mietelmiä

Joku soittaa pianoa.

Magdaleena ei itke enää.

Mikä mies,

   sorsanpoikanen,

     vääränlainen mies.

Kurkistus kaivoon

Sarveisaikoja.

-

Laulava pato

O niin kuin omena.

Kaikki on toisin

ilman sinun rakkauttasi.

-

Hukkaperän lauluja

Pysäytyskuvia:

      joulu

      kantele
      keuruulainen impromptu

      kosket

      sanat.

Luonnollisesti.

Sanataitelija kävi täällä

- arpinen lemmen soturi.

-

Lasimaalaus

Marginaaliin kirjoitetut: 

naarassika

-

Päivä jonka saimme elää

Andien mainingit,

joki vei ajatukseni,

               päivät kuin nuolet.

Kaikki elämän valo

Virralla

kulkurivarpunen.

Hiljaa, nyt se laulaa!

-

Jäähyväiset amiraalille

Päivät ja yöt

Maa on tähtien taivas.

-

Onnenkoukku

Ilo ja epäsymmeria

virran molemmin puolin

Kitara, tähdet ja kuu,

punajuova,

unikonpunainen ovi.

Aikansa kutakin,

terapeuttini sanoi,

äiti sanoi.

Siksi seurustelen varkaiden kanssa.

-

Ankara hallan vaara

Sata Szymborskaa

- aivan kuin joku itkisi, Duende.

Ihme nimeltä me.

Kaipaus,

oljenkorsia,

päivä päivältä rakkaampaa.

Rakkauden kolme kehää,

valitusvirsiä valkoisille heteroille.

-

Intialainen lippalakki

Kaipaus

- vuosisadan rakkaustarina.

-

Stockan kulma

Tuuli tuli ja meni,

           laulu ajasta.

Seppele.

-

Helikonin lähde

naispatsaita

kädettömän taputukset

jumalan sumu

       - largo 

-

Ylivieska

Onnenpyörä

yömatkat

   pitkästä ilosta

Virran molemmin puolin

                              Delta.

Keskustelu perhosen kanssa

Pienellä rakkaudella on suuri ääni.

-

Painolastitta

Unelman vyöryessä ylitseni
kuin valtamerilaiva,
matkalla uudelle mantereelle
ruuma on tyhjillään.

Kuin valtamerilaiva
unelma halkoo vastavirrat.
Ruuma on tyhjillään
uuden kuun ja auringon valossa.

Unelma halkoo vastavirrat
ymmärtämättä pelätä.
Uuden kuun ja auringon valossa
kaikki on täyteläisimmillään.

Ymmärtämättä pelätä
matkalla uudelle mantereelle
kaikki on täyteläisimmillään
unelman vyöryessä ylitseni.
-

Siunattu facebook!

Heti aamutuimaan

yksi unelma alkoi kutitella olkapäitä,

siiventynkiä tunkemaan

Terminaalivuodeosastolla, jossa makaavat

koomaan vaipuneet unelmani,

yksi heräsi yllättäen henkiin

Silkka ajatus

jo auttaa sydäntä
leijailemaan

-

Tosi uikutusta

mull ei oo mitää
mull ei oo ketää

miä viiti mitää
miä osaa mitää
miä saa mitää

mitä miust
miä kuitenkaa mitää
mulle millokaa mitää eikä ketää
miä mitää
enää
ikinä

mitä mitä mitä miä oikee uikutan???

-

Ikävä ikävä ikävää

Minulla on ikävä
sellaista, mistä en tiedä.
Kaipaus kiertää rauhattomana
rintakehää ristiin rastiin.

Sellaista, mistä en tiedä,
on maltettava odottaa.
Rintakehää ristiin rastiin
piirtyy aarrekartta.

On maltettava odottaa
sitä, miten kauniisti
piirtyy aarrekartta
sisältäen kaiken.

Sitä, miten kauniisti
kaipaus kiertää rauhattomana
sisältäen kaiken,
minulla on ikävä.
-

Viime yönä ennen kahtatoista

se, mikä on oikein,
hyvin,

oikein hyvin,
juuri niinkuin pitääkin olla

on joskus niin haikeaa,
että itkettää

silloin kun se, mitä voisi olla,
           jos monet asiat olisivat toisin,
käy lähellä

on elettävä näin

öiden yli
-

Päivät nimiä vailla

päivät eivät pysy paikoillaan

ne vaihtavat tulojärjestystään
enkä muista, mikä päivä on nyt

vapaapäivät, työpäivät, pyhäpäivät
nimettömiä jokainen

yritän muistaa aamun ja illan
erottaa niiden välisen päivän ja yön

käännyn katsomaan taakseni
näen pelkkiä eilisiä

huomiset näyttävät eilisiltä
jo ennen kuin ne ovat kulkeneet tämän päivän kautta

minä olen nyt?
entä huomenna?
olinko minä eilen?
milloin minä aion olla?

-

Väristystä

virittelen verkkoja

värisen sokkeloisissa sanatarhoissa
    totuuksien takahuoneissa

sanon sanoitta
 kuin soittelisin lyyraa
   tuntematta nuottiakaan
    kielten kauneuden varassa

jalkateräni tutisevat
  kuin olisin antanut kaikkeni
                    louhikkoisen vuoren rinteille

pudotan käsistäni sateenvarjon,
        jolla olen varjellut elämääni
               katalasti kostumasta
               harmista homehtumasta
luullen, että kuivana pysyminen olisi onni ja autuus

lasken verkot ylitseni

-

Pää kallellaan

aurinko, tuuli ja vaakasuora vesi

       tilaa kallistaa päätä kaislojen kuhinan puoleen

jospa se siellä lymyilisi
elämäni seuraava tarkoitus

koukistaisin polviani
kumartuisin

astuisin aikomiani askelia apilapellon laitaan,
                       missä on minun keinulleni koti

elämä kuin vastapesty pellava,
  joka tuntuu iholla

-

Hiljaa!!!

elämän ääniä ei pääse pakoon
on löydettävä hiljaisuus itsestä
keskityttävä tuuliin ja vireisiin,
                     jotka pyyhkivät pois

huomionosoitukset on ohjattava
korvanlehden taa
oman äänen äärelle

-

Univelkaa

Sen uni on minulle velkaa.
Olen pyytämällä pyytänyt
vaaleanpunaisella piirrettyjä kuvia,
niitä taivaallisen kauniita.

Olen pyytämällä pyytänyt,
pyytämättä uskonut saavani,
niitä taivaallisen kauniita
näkyjä lempeistä aamuöistä.

Pyytämättä uskonut saavani
kyllikseni sitä mitä tarvitsen:
näkyjä lempeistä aamuöistä.
Otsalleni rakastavan sydämen.

Kyllikseni sitä mitä tarvitsen.
Vaaleanpunaisella piirrettyjä kuvia.
Otsalleni rakastavan sydämen.
Sen uni on minulle velkaa.

Säärintama

rinnassani tihuuttaa sade
korvien välillä on kolea taival,
johon ei osu sateenkaari
eikä paista päivä

satakoon!

sisässäni on syys

se sammuttaa kiihkeimmät kipinät
verhoilee viileään silkkiin minun paloni
pidättää oikeuden lyhentää askeleitani
ja iltojen iloista puolet

istun ja odotan
kuurona, mykkänä ja moitteettomana

niin kauan, että hiivun hitaaksi ja hämäräksi
yli huomisen
seuraavan sateen varjoon

-

Tuhat ja kaksi yötä

tuhat ja kaksi yötä

eikä yhtään

yhteistä

- paitsi ystävyys

serenadien perimmäinen tarkoitus on pudonnut maan pinnalle,

mutta niiden sulokkuus löytää sisäisen sanattomuutemme

sitä kirkuvat mustiin pukeutuneet pääskyt,

viheriöivät kuusten keinut,

humisevat charmantin harmaat aallokot,

vakuuttavat menneiden aurinkojen suorasukaiset säteet

näemme toistemme syvyyksiin

muistamme vuosirenkaiden väleistä pilkottavat painajaiset,

etelätuulen suojaamat tyvenet,

hempeän huolettomat hämärät,

räjähtävät onnen rääkäisyt

ymmärrämme, että olemme yhtä 

- turvassa

ja silti täysin omillamme

nykyisiin vuosiin viivähtänyt valo ja voima

antaa meille kaiken tarvittavan

jäljillesi jää viisaus:
"minkä tarvitsisi olla paremmin?"

- kiitän sinut 

  sadannenkin kerran

Hengenvetoja

vuoroin huohotin odotuksen voimasta
vuoroin pidättelin hengitystäni
kunnes Kuhmon portilla pyysin minua olemaan levollinen

merkitsin mieleni karttaan
Kuhmo-talon
pressitoimiston
lipputoimiston
tuulisen järven rannan
kirkon

liitin siihen ihmisten musiikillisia kuvia,
soinnukkaita sanoja,
I.K. Inhan maisemien merkityksiä

napitin
nauroin
uudistin unelmiani
kastelin kiireettömät kenkäni katukäytävien valuvissa vesissä

poistuin pohjoista bussireittiä
mielessäni paluulippu
muassani runoja ja sävelkulkuja,
jotka toisivat minut takaisin

ennen kuin ehdin aivastaa

-

Kuhmon henki a.m.

Kuhmon hengen aavistus

ikkunanrakosista viuhuvana pääskyjen kiihkeänä kritinänä
Otonkosken keimailevina kirjainryppäinä
mustasta ja harmaasta piirtyvinä Bremerin pysähdyskuvina
200 vuotta vanhoina sävelinä Beethovenin tapaan

Olen ymmälläni
ammollaan
hymisevä hipaisu huulilla
sydänala hellänä.

Mistä raoista henki minuun tunkee,
kun astun kamarimusiikin maahan,
ja taivaaseen?
-

Oman mielen ohjauskeskus

Minkä tarinan omakseni valitsen?
Mitä tarinaa haluan elää?
Antaudun.

Miten saan asiat näyttämään haluamaltani?
(Jos tietäisin, mitä haluan...)
Millaiseen peiliin katson?
Antaudun.

Miten saatan sietää romahduksen toisensa jälkeen?
Antaudun.

Mihin uskon?
Millaisen tulevaisuuden itselleni sallin?
Antaudun.

Antautuisin?
Jos antautuisin?
Antaudun.
_

Libretto

Olavinlinna.

Heinäkuu.

Oopperajuhlat.

Kuvaruudussa.

Kaikki tuo tuttu ja ihana tunkeutuu tähän hetkeen:

äänet, hajut, valot, ilmavrrat, tunnut,

hekumallinen musiikki.

Kameran silmän kautta eteeni maalataan

entisen elämän maisemat vesineen, kallioineen, muureineen ja taivaineen. 

Ne koskettavat muistiani.

Palaan hetkeksi niiden silmien taakse,

joiden kautta silloin elin.

Kaikki se dramatiikka,

oopperan lavalla

ja minussa.

Olimme vertaiset. Verrannolliset.

Kaipaan siihen syliin ja suohon,

henkeen ja hekumaan.

Kun paloin elämälle.

Enkä kuitenkaan kaipaa.
Sain siivet.

Hehkun vieläkin.

-

Alukset

silmien alukset
pitelevät sadetta,
joka väistämättä  kastelee
                    kannet ja katot

sydän hytissä hytisee

merellä on valta
järvellä peittävä pinta
joella vastaanpanematon voima

lammeksi mielivä lammikko
ei unelmansa laajuuteen ennätä,
tuulella on aina aikaa kuivata se
   ilman virta vaeltaa pisimpään

yksikään alus
- silmän tai pään
ei pysy kuivana
ei kostu iäksi

sydän jää kannen alle
antamatta vapauden tunteelle alaa

-

Määränsä

Onneksi kroppa väsyy,

ja pää.
Tuntuu hyvältä, että on Runoviikon viimeinen päivä. 

Etukäteen ajateltu suru muuttuu onneksi.

Alkaa kaipuu ensi kesään.

.

Runosään yläkilvet

Kirkkaat yläkilvet
hehkuttavat syvänsinistä,
korkeanpunaista,
vahvanvalkeaa,
kiihottavaa keltaista,
mukaansatempaavaa oranssia
julistaessaan tärkeysjärjestystä

Sanat, sanat,
sanat, sanat,
sanat, sanat
soinnut
sävelkieli

Sanojen ja sävelten yhteinen elämä
mutkikas masurkka,
neitseellinen valssi,
ruumiin nesteitä valuva tango,
transsiin tykittävä rock'n roll,
eloon hytkyttävä humppa
askeltaa runojen riveillä

Tanssin runosateen tahdissa
viisi päivää
viidesti päivässä
ja enemmän

Elämänhiki, terheninen tuska
vahvistaa runosuonet
tehopesee ja huuhtelee tiehyet
teroittaa minulle kaiken elintärkeän

Palauttaa minut minulle

-

Kesken juhlan...

Kesken juhlan pilkisti pikkuruikkuinen herra M
- siis herra Masennus, aivan oikein veikattu -
hartioiden takaa kohti kirvelevää silmäkulmaa
ja valisti kasvonsa minun puoleeni.
Olin vajoamassa polvilleni.

Talkootoverini toi terveisiä työmaalta,
postikortin!

Keltaisen kortin kuvassa lukee:
"Ihanalle ihmiselle!"
Päälle liimattuna ylimääräinen "priority" -merkki.
Taakse on kirjoitettu hämmentävän koukeroisella mustalla tussilla:
" Tarjalle iso kiitos
eräältä juhannusviikon
asiakkaalta, jolle myit
3 pokkaria suosituksin.
Lämmintä kesän jatkoa
t: Juho"

Hetkeä myöhemmin
istuin kuuntelemassa
Fernando Pessoan runoja
elävän nuoren miehen hahmossa.
He häikäisivät minut hallelujiin!

Hiljaisen hetken aikana
valahdin polvilleni,
mieleeni kuvittuneen
liekehtivän tuohuksen eteen.

Mitä väliä vaikkeivät  polvet kanna?!

-

Vuoden odotus

On kesän odotetuin aika.
Olen iloinnut tätä hetkeä viime kesästä asti.

Runoviikko!!!


Sisäinen pessimistini on ollut rampa raukka.
Eilen se pysähtyi huokailemaan ajatusteni laidoille.

Sydämeni ohi virtaa surun tuulta.

Runon riemusaatto on melkein muisto jo.

Miten jaksan odottaa seuraavaan kesään...

-

Rakastumisen pakko

Olen niin rakastunut.
Ajattelen häntä kaiken aikaa.
Hänen äänensä houkuttelee.
En voi olla ottamatta häntä kädestä
sata kertaa päivässä.
Enkä malta laskea käsistäni
ennen kuin uni kutisee silmät kiinni.
Istun hämärässä kesäyössä
hän sylissäni.
Tunnen häntä jo sen verran,
että hän hengittää levollisesti rinnallani,
kun laulan hänelle.
Jotain yksinkertaista.
Olemme löytäneet yhteisen rytmin.
Sitähän rakkaus on.

Olin toivonut häntä jo kauan.
Horoskooppini lupaili,
että tapaamme keväällä
tai alkukesästä,
ja niin kävi.
Savon kesäisessä sydämessä sain hänet elämääni.

Rakkauden alkutahtien aikaan
olin epävarma, kuten aina,
tuleeko meistä mitään.
Nyt olen varma,
että ainakin keskivertoihastuksieni ajan,
ehkä pitempäänkin,
tulemme olemaan tiiviisti yhdessä,
rakkaudesta punainen
ukuleleni
ja minä.


-

Olen aina yrittänyt ajatella, että...

Sitä olen aina yrittänyt,
ajatella riittäväni minulle.
Olla oma käskynhaltijani.
Tuntea itseni täysin.

Ajatella riittäväni minulle
- siinäpä haastetta.
Tuntea itsensä täysin
on täysin mahdotonta.

Siinäpä haastetta
olla keskeneräinen.
On täysim mahdotonta
tulla valmiiksi.

Olla keskeneräinen,
olla oma käskynhaltijani.
Tulla valmiiksi,
sitä olen aina yrittänyt.

-

Minä, aikuinen ystäväni

Suhteeni tämän blogin pitäjään on armollinen.

Toteemieläimeni: liito-orava.

Maailmankatsomukseni vaihtelee uskosta epäuskoon.

Mottoni: 'Kun ymmärtää olla vaatimatta mitään, alkaa helpottaa.'
Asun itsekseni pienesti ja vaatimattomasti.
Perheeseeni kuuluu etäjäseniä.
Lapsuuden unelma-ammattini oli se, mitä nyt teen.

Nykyinen ammattini: kirjakaupan myyjä ja luovuuttaja.

Palkkani riittää elämiseen.
Pidän/inhoan työ(s)täni, koska tunnen olevani omalla alallani.
Seuraavassa elämässä olen multitaiteilija.

Harrastukseni: kirjoittaminen, lausunta, ukulelen soitto, karaookke, käsin tuhertaminen

Erityistaitoni: pulmien ratkonta, ilostuttaminen

En osaa olla ajattelematta.
Kerään eteisen seinälle laukkuja, enkeleitä, tähtiä ja sydämiä; nappeja; viisasteluja; kirjoja, levyjä, elokuvia.

Parhaat puoleni ovat parhaat puoleni.

Suurin ongelmani puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä on edelleen malttamattomuus.
Ihannenaiseni/-mieheni on unelmoimisen ja odottamisen arvoinen.

Elämäni tähtihetki oli musisoiminen pelimanni-Heikin kanssa häissä Sopentuvalla.

Oudoin tekemäni asia: auktoriteettien uskominen vuosikymmenestä toiseen.

Haluaisin matkustaa Idän pikajunalla.

Kaikki olisi hyvin, jos elämä jatkuisi yhtä onnekkaissa ja onnellisissa merkeissä.

Seksikkäintä on miehen haluaminen.

Jos saisin kymmenen miljoonaa, olisin erittäin hämmästynyt.

Jos saisin päivän olla mies /nainen, keskittyisin heppini hyvänäpitämiseen.

Hävettää tunnustaa, mutta uskon romanttiseen äkkirakastumiseen.

Elämän tarkoitus on evankelioida asioita, joihin uskoo.

Lempituoksuni: tuuli

Lempiaineeni: pehmeä fleece

Lempileluni: ukulele

Inhokkiruokani: huonosti tehty pahanmakuinen ja -näköinen

Inhokkibiisini: Mombasa, Rakkaus on sinivalkoinen, Päivänsäde ja menninkäinen

Inhokki-ilmaukseni: 'palataan astialle'

Jos olisin historiallinen henkilö, olisin Turandot, vaikka haluaisin olla rakastunut Shakespeare.

Jos olisin rakennus, olisin Mantelipuutalo.

Jos olisin säätila, olisin melkein selkeää.

Jos olisin auto, olisin beige Lada 1200 pyörein etuvaloin.

Jos olisin sarjakuvasankari, olisin Puhuva pää.

Paras kirja juuri nyt: Sydänmagneetti, Traumbach, Kun pohjoistuuli puhaltaa/ Joka seitsemäs aalto

Paras elokuva/tv-ohjelma juuri nyt: Tohtorit, Lewis, kaikki HughGrantit

Mitä haluaisin sanoa tämän blogin pitäjälle: Ole sellainen kuin olet ja arvosta sitä!

Tuhkana tuuleeeen jälkeen jääneet

Aikuiset ystäväni -kirja ottautui käteeni. Selailin. Suuri osa menneistä ystävistä on  muistilokeroitunut. Olen menneiden määrästä hämmentynyt.

Muistan heitä hyvin harvoin. Hyvällä silloin kun muistan.

Olen käynyt heistä kivuttoman huomaamattomat tai pitkällisen kivuliaat luopumissuruni.

En kaipaa heitä. En tunne. He ovat käsialoja, muistumia, valittuja sanoja paperilla.

Tunnistan heidät. Heidän entiset minänsä. Tai tunnistaisin, jos miettisin heitä hetken.

Olen muuttunut elämässäni. Elämäni on toinen. Uudempi. Jaksan sitä hyvin. Soisin sen jatkuvan hyvänä. Pidän siitä hyvänä.

Elän parhainta aikaa. Olen parhaassa iässä. Olen ollut aina, huomaan jälkeen päin. Olen itselleni parhain.

Elävätkö ystävänikin, ne entiset, joiden elämästä en tiedä, hyvin? Ovatko he muuttaneet elämäänsä? Puuttuuko heiltä muuta kuin minä? Puutunko minäkään?

Jos saisin toivoa mahdottomia, haluaisin heiltä jokaiselta kirjeen. Minulle osoitetun.

Haluaisin tietää jättämistäni jäljistä. Se olisi kaunista. Se saattaisi olla hyvin hyvin kipeää.

Se kertoisi minusta. Minulle.

-

Elämäntaiteilijaelämää

SYDÄMEN ASIAT /KOTILIESI:

AJATTELEN enemmän kuin haluaisin. Haluaisin oppia olemaan enemmän ajattelematta. Ainakin ajoittain.

EN PÄRJÄÄ monessakaan asiassa, jos vertailisin itseäni mestareihin. Kun vertaan itseäni itseeni, pärjään oikein hyvin.

UNELMISSANI on paljon sitä, mitä minulla jo on, mutta ehken enemmän. Jotain vähän vähemmän. Jotain uutta ja ihmeellistä. Ellei peräti ihmeellisen ihanaa. Yritän olla suorittamatta unelmointia. Olen sallimassa itselleni unelmoinnin vapauden. Että unelmat saavat olla kuin unelmia.

HARRASTAN hyvältä tuntuvia asioita. Aina kun hyvältä tuntuu. Niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutten kauempaa. Sallin entisistä hyvistä luopumisen. En estä itseäni toivomasta uusia hyvältä tuntuvia asioita. Sellaisiakin, joista en vielä tiedä mitään. Enkä sitä, miten ne tuntuvat hyvältä.

LEMPIESINEENI ympäröivät minua. Löydän uusia lempiesineitä. Nykyään myös kirppareilta. Joista voi tehdä lempiesinelöytöjä muutamalla eurolla. Uusi minäni tykkää piipahtaa kirppareilla saamassa mielihyvää minun silmissäni kauniista esineistä.

JOKA PÄIVÄ kiitän elämää. Sen tarjoiluista. Tästä omimmasta elämästäni, jota en vaihtaisi kenenkään kanssa.

HALUAISIN tietää, mitä elämältä haluaisin. Että sen saisin. Tietäminen on niin vaikeaa. Mieluummin vain odottelen, mitä tuleman pitää. Ja olen valmiina tarraamaan kiinni heti, kun tajuan kohdanneeni sen, mitä haluan.

Makuuhuoneen muodonmuutos

 makuuhuone
- vuoteeni koti

lähdettyäsi huone viilenee,
                vuode suurenee,
                hetki tyhjenee,

                odotus hiljenee,
                tuleva hämärtyy


makaan sänkyäni yksin
sepitän sille satuja

ajatus raikastuu, rikastuu

tunnen kaiken sen tilan, joka jää jäljelle, kun patja painuu maan tasalle
ja peitto kohoaa poutapilveksi vuosien ylle

-

Henki

Hän on mielen laitamilla.
Kotini henki.

-

Paljaana

yöpuku riisuu minut alasti
selvittää
selittää sen,
miksi on nyt näin,
mitä näen elämästäni
olen auki itseni nähdä
ylös asti

-

Al hullah!

Hullahtavat ajatukset
lymyilevät pitsiverhojen takana.

Sallisinpa vienon vaaleanpunaisen ja tulisen oranssin
törmätä täyttä haipakkaa
keskelle rintakehää roihuksi,
poskille rivakaksi punaksi,
mandoliinin soitoksi korvan juureen.

Olen varautunut hullahduksiin
heittääntyneenä tyynykasaan,
turvaan.

Naarmut, närästykset, nipistykset,
kutinat, kitkat, havahdukset,
mustelmat, harhat, huimaukset...

En pelkää teitä!

-

Värillistä elämää

Olen ollut mustelmilla.
Kolhinut itseäni ihmisiin.
Vuodattanut verta nenästäni,
vihaista visvaa sisuksista.
Pieraissut ihmissutta silmään.

Olen ollut vaaleanpunelmilla.
Ulottunut ihmisten kosketuksiin.
Vuotanut sulaa suklaata,
mansikkakiisseliä, sitruunasorbettia,
kirsikkanektaria, lähdevettä ja lumumbaa.
Käynyt kuumana kuin kosmonautti kuussa.

Olen ollut kalpeudesta harmaa.
Kuunnellut kohtalokasta inhimillistä häpeää,
häiritsevää huohotusta korvan juuressa.
Vuottanut vieläkin pahempaa,
viimeistä voitelua,
vaaraa enemmän kuin vaaksan verran.
Nähnyt maan mustenevan, ja taivaan.

Olen ollut valkeutta.
Laskeutunut syvimpään hyvään.
Vuollut kultaa ja hopeaa,
tinasotilaita ja kuparikattoja.
Vuorannut sängyn sametilla,
silittänyt lakanat silkiksi,
täyttänyt tyynyjä tunnelmilla.
Huomannut kellon käyvän onnen ajasta onnen aikaan.

Olen värissyt kaikissa väreissä
sateenkaarissa ja spektreissä
loppumattomissa fraktaaliavaruuksissa.
Tuntenut itseäni, ja sen, mikä minussa on.
Olen elänyt kuvissa, sanoissa ja mielentiloissa.
Antanut ajatella itseni.
Kaksin käsin.

-

Kesäyön kuulumiset

Kesäyön ääni
ja äänettömyys
valoa vasten.
Kutistun kuulumattomiin.

Ja äänettömyys
elämää täynnä.
Kutistun kuulumattomiin,
maan pinnalle uupunut.

Elämää täynnä
duuri ja molli sekoittuvat.
Maan pinnalle uupunut
on hämillään ja vaiti.

Duuri ja molli sekoittuvat
valoa vasten.
On hämillään ja vaiti
- kesäyön ääni.
-

Nyrpiintyneet naamat

Häissä,
rakkauden juhlassa,
peilit ovat kirkkaita.

Häähepeneiden takaa
kurkistelevat evätyt ilmeet,
joita ei arjessa naapurille näytetä.
Jotka peitellään maalien, krumeluun,
etäisyyksien,
rahanhajun alle.

Kasvoilla käy nyrpeys,
jos puolisolla näyttäisi olevan hauskaa.
Kun ilta etenee, naamalihasten pitäminen auvoisessa asennossa on mahdotonta.

Puolisolle on annettava selän takaa sanaton lupaus.
Lupaus siitä,
että ilo, minkä puoliso itselleen sallii,
boolimaljan vajetessa,
nostetaan syytelistalle.

"Ilo ilman minua on kielletty.
En salli sitä sinulle saati itselleni.*
Ilottomuustakuu on hääjuhlan pitävää.

Onnellisuuden mittarit on esitettävä julki konkreettisemmin.
Tavarana, statuksena, suoritusten määrinä -
omina tai vielä mieluummin lasten.

"Kuka kurja luulee ilmeiden, olemuksen, huolimattomien sanojen kertovan onnesta tai onnettomuudesta mitään..."
"Joku luuseri."

"Onni on sitä, mitä sanon.
Minkä haluaisin olevan.
Minkä siirrän syrjään,
eläkepäivien varalle,
tai seuraavan elämän."

"Onni ilmestyy tyhjästä
heti, kun astumme kromattuun citymaasturiimme.
Se odottaa meitä viimeistään täydelliseksi sisustetun 140 neliömme ovella.
Tai ainakin sitten, kun...
Olemme uskovinamme. Olkaa uskovinanne."

Valheella on lyhyet jäljet.
Mikä mitta on lyhyt?

Miten paljon kulissien takaista kurjuutta on liikaa?

Kun mikään ei riitä.


-

Häät Hanhijärvellä

Eli kuinka Pitkolan tyttö vihille pääsi...


Ilmaantui nainen
ja naiselle raavas mies.
He kipusivat
yhteisille ratsaille.
Hiukset yhä hulmuavat.

-
Nainen naurahtaa.
Mies yhtyy häneen, iloon.
Lupaava lause
saa jatkamaan, jakamaan
vuoteen, lämmön ja tuulet.

-
Naisella nauru,
miehellä vahvat aikeet.
Yhteiset elkeet
Ensimmäinen kesä jää
kukkimaan läpi vuosien.

-
Nainen suutelee
miestä kuin pääsky kesää.
Hääväki heltyy
ikivihreän lemmen
tulviessa vuoteeseen.

-
Yhteisen pesän
hirret yhä horjumatta
kantavat vuodet
- kaikki ne kauniit, kiivaat.
Pitävät lupauksen.

-
Kymmenen kesää
kertoo rakkauden määrän,
julkituo aikeet.
Miten pitkät ovatkaan
rakkauden askelmitat.

Tankabuumi

Pilvi kirkastaa
kesän kasteen raikkaaksi
onnen tuuleksi.
Saamme luvan hypätä
lätäköstä lätäkköön.

-

Sydänten kesken
vaihdetaan salaisuudet,
uhot ja armot.
Kasvetaan korkealle
kuusen latvatähdiksi.

-
Vuodet vaihtavat
onnen ja surun virran
suuntaa ja voimaa.
Keskelle sydäntä jää
rakkauden päämaja.

-

Aamu-unisen
vedenjakajan kuppiin
kertyy kastetta.
Helle juo sen janoonsa,
röyhtäisee ja kiittelee.

-

Ei sade suojaa
ketään tähtisumulta,
valon voimalta.
On itkettävä tyhjiin
sydänten esterata.

-

Kadehdittua satua

Vuodet kääntävät ne esiin,
kuvien taustat,
harmaata ja härmää, huokuen
kateutta, kauhua ja kaunaa.

Kuvien taustat
paljastavat odottamatonta
kateutta, kauhua ja kaunaa,
Pinotexilla peiteltyä.

Paljastavat odottamatonta
vaarallista elämää,
Pinotexilla peiteltyä
pettymystä ja pahaa mieltä.

Vaarallista elämää,
harmaata ja härmää huokuen,
pettymystä ja pahaa mieltä.
Vuodet kääntävät ne esiin.

-

Olen kuusi

Katson käsieni varjoa:
minusta on tullut kuusi.
Seison suorana, vaiti.
Olen itselleni outo puu.

Minusta on tullut kuusi,
turhasta riisuttu joulukuusi.
Olen itselleni outo puu,
koruttomasti ojennuksessa.

Turhasta riisuttu joulukuusi.
En enää kimalla enkä korista
Koruttomasti ojennuksessa.
Kahleeton ja suora.

En enää kimalla enkä loista.
Seison suorana ja vaiti.
Kahleeton ja suora.
Katson käsieni varjoa.

-

Tankoja havitellessa

Karjun kesäyön
voimasanoja: elo,
ilo ja valo!
Kiroan häävalssini
muistin menetetyksi.

-
Kuusi kapinoi
tämän kesän kipeitä
valon varjoja vastaan.
Lemmikin sini vaatii
naavapartaa nauramaan.
-

Kesätukka luo
varjon kuin raparperin
viileä lehti.
Vihreä tuuli antaa
aurinkonsa hulmuta.

Kirosanoista kaunein

Lemmikit kiroilevat kesäyössä
voimasanojaan:
Elo, ilo ja valo!

Kuusi karjuu, kaipaa
syksyn harmaisiin sateisiin.
Se odottaa, ettei tarvitse enää odottaa.

Aurinko puolustaa oikeutta helteisiin,
kuu kuuluttaa kaiken olevan kuitenkin puhdasta pimeää.

Minä odotan.

Yksinäinen kaksintaisteluni
herättää henkiin
niitä, jotka uinuvat sateissa, syvänteissä ja nieluissa.
Niitä, jotka ovat olemattomissa.
Niitä, joihin uskoo uskomatta.

Kukkien kauneus on kukkeimmillaan
niiden tuoksua odotellessa.
Tämänkin kesän tuomet ovat jo kuihtuneet,
eikä kieloillakaan ole enää kuin tiima tai kaksi.

Tunnustelen nuppujeni siloista, aristavaa pintaa.
Vedän henkeeni oranssinpunaisia aavistuksia.
Päätäni pyörryttää huuma ja haikeus.

Minä odotan.


Minä odotan.

-

Ajankarkausvuodet vol. 2

Minne ovat kadonneet ne tunnit, jotka matelevat?
Onko minun kiintiöni jo käytetty?
Onko niitä enää olemassakaan?

Muistan, että niitä on ollut perjantai-päivinä työmailla, kaukolinjojen junissa ja busseissa matkalla jonnekin,
lomien ja juhlapäivien edellä, puheluita odotellessa, ruoan hautuessa uunissa, päätöksiä ja paranemisia odotellessa,

En muista milloin ja missä olisin niitä viimeksi kohdannut...
En muista miltä silloin tuntuu, kun tunnit kestävät pieniä iäisyyksiä...

Niissä tunneissa oli toivoa, täyttymyksen odotusta,
onnea siitä, mitä oli tulossa,
hekumaa ja hurmaa,
kun kaikki oli niin täydellistä kuin saattoi itselleen sallia, ja enemmän.

. . .

Heiheihei!!!

Tässähän miä olen, toisissa ajatuksissa!

Onhan niitä vielä. Jos ei enää tunteja,
niin päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia, jotka eivät tunnu löytävän päätettään...
Kiitoradan pituisia.
Kun odottaa ihmettä.
Ja sitä toista.

-

Ajankarkausvuodet

aika hyppelehtii
edessä olevan imussa
ei hidasta, ei hiljennä
- tahti on alati kiihdyksissä

kompuroin ajan käsikynkässä
polvet kolhuilla
sydän paniikissa
sielu askeleittain jäljessä

ei auta nöyryys
ei maltti

ei ole kahvaa, jota kääntämällä sellaista kitkaa syntyisi, että saisin kävellä omissa rytmeissäni

aika on tuhlaavainen
se tunkee tunteja toisensa perään
en ehdi pysähtyä yhteenkään
pidemmäksi aikaa
- korkeintaan tunniksi
ja tunnin määräaika on vähempi kuin koskaan

-

Arkimailla

Astuin arjen ovesta.
Juhlan helmat laahustivat hetken perässä.

Eläydyn arkielämiseen.
Karheammin kuin haluaisin. Tai luulisin haluavani.

Taidan kuitenkin haluta.
Hakeutua mutakuoppaan.
Ryvettää haaveitani,
antaa toiveiden kaatua ja maatua
siihen tunkioon, jossa ovat muhineet niin monet unelmat tätä ennen.

Missä ovat kannustushuudot? Kannustuspalkkiot?

Kannustan itseäni olemaan hukassa.
Aika kolkuttelee ikkunaan.
On pakotettava mieli kuuroksi.

Arkihuonoa...
Arkihyvää...

Hyvä on.

-

Mistä näitä runoja oikein tulee...

Annan itseni improvisoitua improvisoitumisen jälkeenkin.

Onko entisen elämän liikaprovosoitumiseni vaihtunut improvisoitumisyliherkkyyteen?

Bonukset ennen kaikkea. Kaiken jälkeen.

-

Kesätukka kuin raparperia.

Samalla kertaa saa varjon.

Se rantaleijonan visiitti.

Kusitauko tulee tarpeeseen,

kun punaisesta varresta raastetun mehun kirpeys kiristää rakon äärimmilleen.

Rakkolaastaria on varattava kesäisiin aamuöihin.

Jättösanat voivat kuulua kenen tahansa suudelmasta.
Kenen tahansa korvalliselle.

Kuulija vetäytyy varjoonsa, 

ei halua auringonsäteiden pilaavan hylätyksi tulemistaan.

Antautuminen olisi antautumista.

Rakot, risukot, tauot, tasamaat, varjot ja viivästykset...
Kaiken on kestettävä.

Sillä säteiden voima on vastustamaton.

Silloin kun taivas on avannut akkunansa.

-

Sanarannassa

(Heitän höhlän, suuruudenhullun toiveen huolettomasti ilmaan. Eikä aikaakaan, niin voi kauhistus, sanoi jo Tommy vai oliko se sittenkin Tuppence...)

Joudun sanapolulla järvenrantaan, jossa on rantasauna.
Kesäiltana sinne kuuluu palata tanssilavalta.
Lavalta lavolle.

Humpassa on tullut hiki. Joka valssin tahtiin keinahdellessa on taas haihtunut.
Foksi on väsyttänyt jalat. Joita on voinut väliajalla heilutella kaiteella istuksiessa.
Pullo keltaista jaffaa on juotava. Tai kaksi. Ehkä toinen kuitenkin punaista.
Makea vaatii suolaista. Joko suukon suoraan suulle, tai sitten hiillostetun makkaran. Sinapilla. Tuplasinapilla. Voipaperissa. Suun voi pyyhkäistä vaikka herrasmiehen hihaan.

Herra suutelee kädelle kiitokseksi. Kiitoksista.
Herra on ohimenevä. Tällä kertaa.

Hyttysiä en iltaani salli. Ne lymyilevät kuusien katveessa. Kauempana. Kylläisinä. Kiusaamatta.

Verenhimoton ilta.

Himoja on, mutta ne kohdistuvat muuhun.
Miehen silmiin ja suuhun.
Sieluun. Miehen, joka ei vielä ole. Tässä ja nyt.
Mutta himoamasta se ei minua estä. Ehkä himoan enemmän kuin totista miestä. Sitten kun.

Ja onko se verenhimoa sekin, jos haluaa vierelleen miehen, jonka veri kohisee minun tähteni korvien välissä, ja jalkojen.
Jonka silmät verestävät kaiken sen valvomisen jälkeen. Kesäöisen aamuviiteen valvomisen. Tai yli yön.

Kun ei ole saatu tarpeeksi siltikään. Kun yö ei riitä, ei tunnit eikä varsinkaan minuutit.
Niiden ei halua kuulla kuluvan. Niitä ei saa näkyä. Edes taivaan väriskaalasta ajankulua ei tule päätellä.
Jos tuntien on mentävä, menkööt huomaamatta, vaivihkaa. Sinne minne ikinä ovatkin menossa, taaksepäin, mennyttä kohti.

Saahan ne sieltä takaisin. Kun niitä tarvitsee. Muistellakseen. Aikaa aikaa sitten.

Aion vielä löylytellä. Maata lauteilla kaikkineni. Selätettynä. Kun vieläkään ei ollut aika.

Kiuas kihisee. Kuumuus kutittelee.
Kaipaus kallistaa päänsä syliini. Koskettaa käteni vartta. Kuulee sydämen huokaukset.
Katsoo kirjaimia kellastuneella paperilla. Toivetta, joka vuoroin haalistuu, vuoroin vapisee voimani edessä.

Aion saada. Saan. Saan saada.
Tarpeekseni illasta aamuun. Rannasta, saunasta, saavutetusta onnesta.

Levossa vielä.
Se luvattu. Itselle luvattu.
Vahvasti uskottu.

Yhtenä iltana... yöttömänä yönä... ylihuomenna...

Kangaslammin paratiisi

Kangaslammin paratiisissa on aina paras sää.

Tienvarsilla kukat katsovat silmiin kuin Koulun värikuvakasviossa.
Järven sini on ottanut mallia Tikkurilan värikartasta.
Tuomet tuoksuvat valssin tahdissa.
Ruoho on sitä vihreää, mitä löytyy aitojen rakaa.
Pääskyset lentävät yhtä korkealle kuin taivas.
Kirkonkellot soivat pyhäaamun rauhaa.

Sää hymyilee, vaikka sataisi.

Ja elämä nauraa hekottaa.

-

Haikailua

kaikki säät
päässä sekaisin

kaikki ajat
sotkuisissa tiloissa

kaikki kaunis
etsii rumaa rinnalleen
näkyäkseen selvemmin, kauemmas
kuuluvammin huutaakseen

kaikki suunnat
risteilevät sinnetänne

kaikki
ei ole mitään
ja silti se on kaikki

-

Hortonomimummoni

(orvokkinaisella on leppeät kesähousut, siitä lähtöisin nämät sanat)

hunkasin esiin oman kesähamoseni,
jossa hapsottavat Saimi-mummon joriininjuuret,
särkyneet syrämet, hajuherneet ja
ne, joiden nimeä en muista

mummo kuopsutti pihaa aamusta iltaan
pylly pystyssä, lilanpunaisessa kotitakissa
sinisen itseommellun hellehatun suojassa
multaiset penkit ja kukkaruukut saivat kesästä loisteliaan näkökulman

lapsen oli lempeä olla

suupieliä punasi mansikka ja vadelma
kiikun viereen kasaantui porkkanatupsuja ja tyhjiä herneenpalkoja
ruusuja riitti tuliaisiksi serkuille ja tädeille

saunan seinustalla kuumotti keskikesä
pihalaatat kestivät kinkkausta
nurmikolla pinkeiden pyykkinarujen varjossa oli puhdasta ja lokoisaa
tunkiolla tuoksuivat mehumaijasta kaadetut viinimarjojen perskeet
merenrantaan oli matkaa vain uimapuvun ja eväiden verran

mummon lahea lämpö ja kukkea voima säilöytyi sydänalaan

-

Piensana-asentaja

asennan sanoja

väännän ja käännän
ristiin ja ronkkeliin
pystyyn, suoraan, kallelleen
rimmaan, reivaan, raaputtelen
lennättelen, leyhyttelen
pyörittelen päin vastoin, edestakaisin
leväytän auki, halki ja poikki
tutkin, tuumaan, tähtään
palautan takaisin alkuasentoon
otan etäisyyttä

jatkan asennusta sataan kertaan ja suuntaan
lopullista tuntumaa ei tule

on jätettävä jälkeensä
antauduttava auliisti uudelle

-

haiku
tanka
pantoum
riimitön rustinki
outo virkkeiden venymä

- kaikki rakkaat sanarykelmäni

-

Kuohuissa

kuin hyökyaaltojen vyöry
   ovat puheeni täyttäneet maan ja ilman

merimiehiä ja naisiakin se on kaatanut kumoon
saanut haukkomaan henkeä,
               jopa tukehduksiin asti

aallot ovat vähitellen tasaantuneet laineiluksi
  sanojen sade siedettäviksi kohahduksiksi

ystävät kuulevat sen
sulkevat korvansa ajoittain hyökyviltä tulvilta
  myötäillen lilluvat samoilla vesillä
antavat ryöpsähdysten mennä ohi
   lähtevät mukaan taas kun enää pienesti pulputtaa

elämän merellä on tilaa kellua ja velloa
      valikoivasti vaahdota
  puheissa ja teoissa

-

Hävytön helluntai

ei vettä, rantaa,
rakkaampaa

huhhahheit
helluntain heiloille
haluttomille häävalsseille

                 saanen muistuttaa
                 siitä ilosta, elosta ja valosta,
                 joka jalkojen alla kantaa

-

Mansikkamargarita

oma maa mansikkaa
           mausteena kirsikkaa ja mintunlehtiä

hedelmäpuuni kukkii ja antaa satonsa
                                              yhtä aikaa
kesä tulee keskelle sydänalaa

joka kipossa kuplii hilpeää hilloa,
massiivisia marmeladielämyksiä

    sokeri pöllyää unelmalunta

   jäähileet kilisevät ilosta
  leijailevat lasin takana
punaisessa meressä

pitelen pikaria käsissäni
   hörpin ja ryystän
      elämäni juomaa
    tahmein huulin 

maassani maan tavalla


-

Paldies

Lentäminen tietää hyvää.

Paikkaa ja aikaa, jossa ei tunnu pakkopaidan lievettäkään.
Sallivaa seuraa, jossa kohdataan vain tämä kohta.

Mansikoita koko Rigallinen.
Kolme täyteläistä onnenpäivää.
Täynnä tyhjää täyteyttä.

Ei mitään enempää, ei mitään pois.

Kaikki on.

Sisäinen maailma täyttyy hetki hetkeltä.


Jälkeen päin.

Onnen hetkistä toipumiseen 

on pysähdyttävä.

Mansikka maistuu ja maistuu.
Mielessä.

Elämän suloisuudelta.

Paldies, Riga!

-

Runosiskon sivulla

Olla
ohimennen mukana
hellästi silitetyssä
runoriekaleessa

ajan hievahtaessa
hellävaroen
omiin tuumiin.

-

Jee, runoketsuppia

purskutan runoketsuppia reilusti rinnuksille
luopumisesta leviäville lanteille
huomaamatta harmauteen vaipuneille poskille
väsyneisiin varpaanväleihin
   
elämän makua suoraan punaisen pullon suusta

se sottaa, tahraa,
turhauttaa,
taittaa särmät

maustaa tavallisen tyynesti arjen,
    jossa on sallittua, jopa suotavaa,
                    unelmoida
kanelista, kuminasta, muskotista, meiramista,
chilipippurista ja merisuolasta,
saksanpähkinöistä ja limen lehdistä

arjen vieruksilla
on tilaa
mausteiden myllätä

                 sulostuttaa sokerilla
                 sallia siirapin
      supista joutavia siemeniä,
       niitä olennaisen tärkeitä
-


Runoketsuppia, jee!

Iänmurros vol. 2

Aamutan sanoitusta elämän tälle kohdalle.
Kun aurinko armaasti valottaa.

"Vielä on aikaa ennen pimeää ja kaaosta"
lausuin taas eilen runoilijan sanoin.

Siltä minusta nyt tuntuu.
Vielä sitä on, aikaa.
Olen vasta myöhäismurrosiässä
j. u. s. - jälkeen uudesti syntymän.
Haaveilemassa pois kotoa.
Irti pyrkimässä siteistä ja
pysähtyneisyyden peloista.

Merta edemmäs,
sinnekö pitäisi päästä...

Sinne, missä uusi ja ennenkokematon
tunkeutuisi ihon alle,
laajentaisi sydäntä,
kuohuttaisi veriä suonissa ja päässä,
saisi silmät auki
sammuneisiin suuntiin,
kaikuisi kuuloluissa
aariana elämän iloluontoisuudelle,
venyttäisi selkää suoraksi
kohdata kotisataman tyyneys
                            eräänä päivänä.

-

Iänmurros vol. 1

Kuuntelen kroppaa,
ajan kanssa.
Minä vain en ole kuulevinani
rapistumista ja rutistumista.

Ajan kanssa
vastentahtoisesti samassa tahdissa
rapistumista ja rutistumista
vastustamassa.

Vastentahtoisesti samassa tahdissa
- toinen teoissa, toinen ajatuksissa -
vastustamassa
sitä, mille ei mitään voi.

Toinen teoisssa, toinen ajatuksissa.
Minä vain en ole kuulevinani
sitä, mille ei mitään voi.
Kuuntelen kroppaa.

-