Istun tässä Mantelipuutalon portailla ja ihmettelen. Tulin, tein ja toteutin sen, mistä olen haaveillut jo monta vuotta.
Olen rakentajien sukua. Talon peruskivi on vihdoin muurattu tälle paikalle. Muokkailen huoneita pikkuhiljaa. Huonejärjestys on vielä epäselvä, mutta pikkuhiljaa kaikelle omalle löytyy paikka.
Vastaanotan sen, mihin olen valmis. Elämä on paras logistikko, minkä tiedän. Olen uskoissani vahva.
Rappuset on laastu, ovet ovat sepposen selällään. Lattialankut narahtelevat. Verhot hulmahtelevat ikkunoissa. Pönttöuuni loimottelee lämpöä... Ryhdyn siis taloksi.
Mantelipuutaloni heräilköön henkiin. Pöydällä on ruukullinen toiveita ja komerossa rasiallinen suunnitelmia. Vaikka varsinainen toiminta on aloitettu toisaalla, tämä on kaiken sydän. Minun sieluni siirtyy näiden seinien sisälle.
Istun vieläkin rappusilla. Varaudun katselemaan tähtitaivasta ja kun näen tähdenlennon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti