Laulaisitko minulle sitä yhtä sanaa
tänne totuuteen,
ja lumen alla ovat kaikki kukat,
tyhjät ihmisen kuoret tuossa
Erehdys on väärä Tie,
miksi minä seison tässä;
nyt tiedän miksi pidän sinusta niin paljon
(muuttoa odotellessa)
Laitan silmät kiinni, upotan käteni jokeen ja nostan vedestä ensimmäisen kiven
Ja levossa
rakastetuksi tässä elämässä
Aholasta Carveriin
-
Soi laulu hiljaa,
radio-ohjelmasta huomaan
unen lunta
Kotiparvekkeella punaisen villiviinin varjossa
on yö,
vesi vajoaa ja katoaa lopulta
kun halkeavat jäät,
joka katosi eilen samanaikaisesti patsaan kanssa
Aluksi tuntuu hyvältä,
aika vähällä kaiken saa
Jäämme lempimään,
maanantaiaamu:
Jääthän hyvästi. Mene pois.
Yksinäinen tyttö meni yksin metsään itkemään.
Vuorelasta Tabermanniin
Luin aakkosjärjestyksessä joka runokirjasta aina ensimmäisen ja viimeisen säkeen, valitsin niistä sen, kumpi tuntui paremmalta, ja laitoin säkeet peräjälkeen, järjestystä muuttamatta. Uskomatonta, eikö totta...
VastaaPoistaSilmukointi tekee hyvää kun omat sanat eivät ilmesty eikä asetu. Olen niitä riimaillut nyt niin monta, että vähän huono on omintunto. Vaikka onhan esim. Aronpuro tehnyt kokonaisia runokokoelmia silmukoimalla. Voi tarpeettomat tunnot sentään!
VastaaPoista