torstai 12. syyskuuta 2013

Ensimmäisiä ja viimeisiä säkeitä

Laulaisitko minulle sitä yhtä sanaa
tänne totuuteen,
ja lumen alla ovat kaikki kukat,
tyhjät ihmisen kuoret tuossa

Erehdys on väärä Tie,
miksi minä seison tässä;
nyt tiedän miksi pidän sinusta niin paljon
(muuttoa odotellessa)

Laitan silmät kiinni, upotan käteni jokeen ja nostan vedestä ensimmäisen kiven

Ja levossa
rakastetuksi tässä elämässä

Aholasta Carveriin

-

Soi laulu hiljaa,
radio-ohjelmasta huomaan
unen lunta

Kotiparvekkeella punaisen villiviinin varjossa
on yö,
vesi vajoaa ja katoaa lopulta
kun halkeavat jäät,
joka katosi eilen samanaikaisesti patsaan kanssa

Aluksi tuntuu hyvältä,
aika vähällä kaiken saa

Jäämme lempimään,
maanantaiaamu:
Jääthän hyvästi. Mene pois.

Yksinäinen tyttö meni yksin metsään itkemään.

Vuorelasta Tabermanniin

2 kommenttia:

  1. Luin aakkosjärjestyksessä joka runokirjasta aina ensimmäisen ja viimeisen säkeen, valitsin niistä sen, kumpi tuntui paremmalta, ja laitoin säkeet peräjälkeen, järjestystä muuttamatta. Uskomatonta, eikö totta...

    VastaaPoista
  2. Silmukointi tekee hyvää kun omat sanat eivät ilmesty eikä asetu. Olen niitä riimaillut nyt niin monta, että vähän huono on omintunto. Vaikka onhan esim. Aronpuro tehnyt kokonaisia runokokoelmia silmukoimalla. Voi tarpeettomat tunnot sentään!

    VastaaPoista