torstai 27. maaliskuuta 2014

Kiven vierähdys

kylkeeni kaivautunut
rosoinen kivenmurikka
paikoillaan
vaikka itkin ja itkin

hivutan sormiani väkisin
luihin ja ytimiin
natisee, rutisee, repeää
vereslihalle

nostan kädet ylös
kivinen möykky valahtaa
istun sen päälle
kaikin voimin
käännyn

silitän oikeaa kättäni
jonka kevyt valo vierii
kohti sydäntä

-




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti