Ja tähdet taivahalla hymyilee,
meni päivä kuumas taistelossa.
Kerran vielä teitä rukoilen:
Hoo!
Se on viha, joka loppuu vasta haudassa.
Toki taasen kuultelemahan
loiskeilevat tuiman tuulen siipein alla.
Hän on huoneessani,
sinä myönnyt siis?
Sameana aaltoilee ja kuohuu,
kotkat avaruutta halkaisemaan lähtee,
mutta päästä minua, armas!
Nähtyäni maailman valkeuden
minä tahdon hänen nähdä.
Voi etten taida sinua estää!
-
(sattumalta Aleksis Kiven näytelmistä ja runoista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti