Aurinkuu

Kompassineula katsoo pohjoista,                                            

väsymättä väsyvän

auringon maata 

Virtaan pitkin uomaa

iltaa ja sen kuuta kohti

Riekko kukertaa

hangen haurautta

kinosten kuumotusta

mahdottomista mahdottominta

Sydän kiteytyy korukiveksi

keskelle kylläistä hopeaa,
laveaa laavaa

-