Käännyn, sinä siinä
Valo jättää ikkunan
tunkeudun uniin
- runossa voi tehdä sen
mutta vielä haluan nähdä kaiken toisessa, meren valossa
Ei pääse enää syvemmälle
vedät verhot pimeän eteen
Kun viereen puhkeaa kirkas lähde,
et kauniimpi ole kuin olet itsenäsi
Mitä perillä tapahtuu:
muutit valon syliin,
olet sukua kaikelle sille, mistä me näemme unta
Nouse, ole kirkas
Painan luurin rintaa vasten,
arvet väreilevät ilmassa
Parran ääni soi naisen ruumiissa
elämän lävitse
ja kuinka se aukaisee silmät
(Kiitos Manner, Saarikoski, Aikio, Karlström, Nummi, Nieminen, Liehu, Rekola, Hämeen-Anttila, Stenberg, Susiluoto, Itkonen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti