olen katsettasi varten
Elämä kohtaa marraskuun
odotan aikaa oikeaa
aika toisensa jälkeen
Ohi kaihin, kauhun ohi
haluan tanssia kuoleman pois minusta
kun tuuli tupeeraa tukkaa
Peitto kohoaa poutapilveksi
maisema ikkunoissa on huurteesta valoisa
Rakensin itsestäni kirkon
järjen hautaan jätekasaan
pyydän kiiltokuvia niitä taivaallisen kauniita
itku vaivaa silmänurkkaa
pudonnut, pudonnut on pää
Näkeekö muurahainen öisin painajaisia?
painaako auringonkilo grammaa enempää?
Raahaan aikaa perässä viisareiden pyöriessä
minuutit, tunnit aika kaukana
se mikä oli, kaikuu yhä
Kallio vaikenee
kun aurinko kertoo matkoistaan maailman ympäri
En tiedä mitä teen ja kerron sen kaikille
vilpittömin mielin väistelen totuutta
elämän vettä suoraan suoneen
Takerrun viivasuoraan viestiin
kätesi kuristavat kaulaa, meritähti, hengitän silti
taivaalta sataa tuhkaa ja hallaa,
pää ei pysy pinnan alla
Jan E. Winter - Mira B. Winter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti