kuin hyökyaaltojen vyöry
ovat puheeni täyttäneet maan ja ilman
merimiehiä ja naisiakin se on kaatanut kumoon
saanut haukkomaan henkeä,
jopa tukehduksiin asti
aallot ovat vähitellen tasaantuneet laineiluksi
sanojen sade siedettäviksi kohahduksiksi
ystävät kuulevat sen
sulkevat korvansa ajoittain hyökyviltä tulvilta
myötäillen lilluvat samoilla vesillä
antavat ryöpsähdysten mennä ohi
lähtevät mukaan taas kun enää pienesti pulputtaa
elämän merellä on tilaa kellua ja velloa
valikoivasti vaahdota
puheissa ja teoissa
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti