purskutan runoketsuppia reilusti rinnuksille
luopumisesta leviäville lanteille
huomaamatta harmauteen vaipuneille poskille
väsyneisiin varpaanväleihin
elämän makua suoraan punaisen pullon suusta
se sottaa, tahraa,
turhauttaa,
taittaa särmät
maustaa tavallisen tyynesti arjen,
jossa on sallittua, jopa suotavaa,
unelmoida
kanelista, kuminasta, muskotista, meiramista,
chilipippurista ja merisuolasta,
saksanpähkinöistä ja limen lehdistä
arjen vieruksilla
on tilaa
mausteiden myllätä
sulostuttaa sokerilla
sallia siirapin
supista joutavia siemeniä,
niitä olennaisen tärkeitä
-
Runoketsuppia, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti