virsi vääntää itkua
kiittää kaikesta
vastentahtoisestakin
-
rakensin itsestäni kirkon
kattona kuhmuinen kupoli
jyhkeästä ovesta tulee, ken tohtii
-
ruosteen riehakas väri
paljastaa ettei
kuolemattomuutta ole
-
ranta on viivaa
meri valtaa
elämän virta väistelee, väsymättä
-
vesi kuohuu vasten aallonmurtajaa
tuo hyväntekijäksi luultu
ei salli sataman kohdata välttämätöntä vastustajaa
-
revin viisarit kellosta
mustaan digitaalinäytön
annan ajan valua vapauteen
-
ojennan kämmeneni
elämää ennustamaan
pelkään että, ja että ei
-
elämän veistoksen työstäminen
jatkuu kunnes
jäljellä on vain kasa lastuja, laastavaksi
-
unelma seisoo edessäni
nuija kohotettuna kädessään:
uskotko minuun vai itket ja uskot!?
-
poikkesin raiteelta
katse taaksepäin
pakottaa eteenpäin
-
kiihkeä, kiivas haavekuva
polttaa merkkinsä jalkapohjiini,
joita paleltaa
-
tuoli marisee allani
pyytää nousemaan ylös
ennen kuin sydämen palo sammuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti