Paperi ja kuu

kuun kokoinen ikävä
täyttää paperin

piirrän sille äänettömät
ymmärtäväiset silmät

valehtelen,
etten kaipaa

mutta uuttakaan kuuta ei voi huijata

ole niin pieni, se sanoo,
ettei enempää kaipausta mahdu
sydämen eteismatolle

-