lauantai 31. joulukuuta 2011

Seitsemän vuoden yksinäisyys

Mikä on tämä hetki? Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä pitäisi ajatella ylipäätään, kun loppuu uusi vuosi, siis tämä yhtäkkiä vanhaksi osoittautunut...

Kun loppuu seitsenvuotiskausi, septimaali, joka on ollut suurelta osin täysin, hämmästyttävän, uskomattoman erilainen kuin olisin ikinä voinut kuvitella, aavistellakaan, edes sinnepäin, tänä päivänä vuonna 2004. Keskussairaalankujan yksiössä. Yksin. Yllättäen. Itseni. Totaalisesti. Saati muut.

Tilinpäätöksen aika. Saldon laskemisen aika. Synninpäästön aika? Kiitoksien aika. Katumisen aika? Kiitollisuuden aika. Aika vetää yhteen tämän elämän pros&cons? Suunnitelmien kriittisen tarkistamisen aika? Unelmien tarkistamisen aika. Aika hyväksyä. Aika hylätä? Aika...
Aika katsoa aikaa suoraan silmiin. Aika olla ajan kanssa.

En voisi - haluaisi? - uskoa, että on mennyt seitsemän vuotta.  Muisti ei tahdo riittää kauas seitsemän vuoden päähän, saati sen taakse. Muisti on niin hapero, että täytyy laskea onko näitä vuosia ollut jo seitsemän:
2005 vapautumisen ja häikäistymisen vuosi
2006 pomon ja lavean maailman vuosi
2007 psykodraaman ja oivallusten vuosi
2008 huikaisevan sapatin ja löytämisten vuosi
2009 sapatin toinen ja eksyksissä olon vuosi, vai oliko?
2010 etsikkoajan toinen ja nimettömältä tuntuva vuosi
2011 joidenkin unelmien täyttymisen ja realismien kohtaamisen vuosi
Vakuutun seitsemästä vuodesta. Minun on vakuututtava. Ilmiselvästi. Niitä on ollut seitsemän. Seitsemän nopeasti ohimennyttä ja samalla niin hidasta vuotta.

Ja nyt?
Siis entä nyt??
Mitä nyt???

Suden hetki?
Tyhjän paperin nautinto?

Kolmen pisteen vuosien jälkeen seuraa... Seuraa???

1 kommentti:

  1. Hyvää uuttta vuotta 2014! Vuosi -13 oli kaikkien energiakenttien mukaan vaikea ja muutoksilla ladattu. Mitähän tämä uusi tuo tullessaan? Mielenkiinnolla odottamaan <3

    VastaaPoista