Saada yksinkertaisesti olla. Yksin mutta kertaisesti.
Vaatimatta.
Vastustamatta.
Vakaana ja vapaana.
Herätä aamun valon kutitellessa ohimoa. Takaraivon tunnistaessa vieressänukkujan lämmön. Päälaen levätessä rakkauden ilmavirrassa. Muistaessa mielihyvän.
Syönti, juonti, nainti ja tanssi - tanssi elämän tahdissa. Päivän pääkohdat. Sivussa juonteita. Kirjailua ja kirjontaa. Sävelsoppaa ja -sylttyä. Kuvailua, kuvitusta, kuvien huvitusta.
Draamojen kurveja ja kaaria.
Ilta jatkuu loputtomiin, lähestyy pikkuhiljaa yötä. Viipyilee, virkistää hengen. Vaipuu vähäiseksi ja vaimentaa. Kaiken turhan pois.
Viimein väsymys ilahduttaa.
Keskellä pimeintä yö saapuu ja saavuttaa. Se on kevyt. Huoleton. Hurmasta ja haaveista hurja.
Unet valaisevat. Vapauttavat vähäisetkin vaatimusten valjaat. Virittävät vapauden virvatulet. Vievät takaisin heräämisen hetkiin, joista uni ja päivä viivähdellen sukeutuvat yhdeksi.
Yksinkertaiseksi runoksi.
Runoelmaksi. Neljästä ajasta. Minua varten vierivistä.
Enkä saa vuorokausista tarpeekseni.
Onnekseni.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti