Elo minussa rimpuilee... änkeytyy korvien väliin... pumputtelee sydänalaa... saa aikaan kaaosta otsaluun alla... Ei ole montakaan tiimaa siitä, kun tein vakavan päätöksen vaipua suhteelliseen erakkouteen ensi talveksi, mutta huonoltapa vaikuttaa...
Käteni nousee huitomaan eturiviin, sormeni kirjoittavat "kyllä kyllä kyllä", tuntematon ääni lupailee "miä voin ihan hyvin tehdä sen", ja toinen ehdottelee täysin holtittomasti joka toiselle vastaantulijalle jotain sessiota tai produktionpoikasta... jalat polkevat Helkama Kaunottaren sinne ja toisaalle... Haaveiden laiva on ylilastissa...
Luottaisinpa ajanvirtaan... En pysty enkä kykene kuluttamaan aikaa enempää kuin minuutin kerrallaan, tai tunnin... tai viikon... Elämään vain tämän vuoden ja sitten toisen ja...
Viipyilevä minuutti on niin paljon enemmän... se lavenee tunniksi... ja päiväksi... Viisastuisinpa salaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti