Hän, Heikki, kirjoittautui sanoiksi ensimmäisen kerran kesällä 2006 Mieslahdella: Turkka-Arttu-Heikki kuljetti minut tulevaisuuteen...
Kesällä 2010 Heikki Ensimmäinen lennätti minut Hämeen taivaalle, lähes ajatusten voimalla. Purjekone tarvitsi vain vähän taivaallista vetoapua. Ilmassa soi hiljaisuuden ääni... vain pikkuinen piiiiip silloin tällöin kertoi koneen vinoista hetkistä... Silmissä leijuivat huikaisevat maisemat, ja taivas, fuskun tahtiin...
Heikki Toinen säesti minut taivaisiin kitaransa kanssa häähuumassa pari tiimaa sitten. Synkkamme oli itsestäänselvää ja helppoa kuin Se valssi kesällä. Ympäristö haipui olemattomiin... oli vain yksityinen tihenevä tempo ja sointujen sulo... musiikin harras hurma... Olin täysin vietävissä... minua todellakin vietiin... vastustamattomalla vimmalla. Sisäinen musiikillinen tarkastajani yllätettiin täysin... se oli jossain uinuksissa... Nautinto kuului vastaanpanemattomasti minulle... Ne olivat ne "selvät sävelet". Ne tulivat ulos meistä, soittimistamme, pysymättä sielujen nuottiviivastoilla... Ne harhauttivat meidät sinne, missä aika häviää... Hekumallinen Dansevise...
The Harmony SisBrothers...
Etumerkkien taivaat saivat siivet lepattamaan. Lyhyttäkin lyhyemmät tauot pullistelivat autuaallisesta mielihyvästä. Nousimme huikaisevassa termiikin imussa... ylös, korkealle, niin että meissä soi rubato... kevytmielinen duuri... kujeileva molli... atonaalinen autius...
Pääsin sinne... minne kaipaus on ollut kipeä ja kohtuuton...
Taivaasta laskeutuminen itkettää....
Kurottaudun säestämään sen kaiken... uudelleen... uudelleen... uudelleen... Haluan sen uniini, joka yö....
Tatuoin nuo kuulaat ja kirkkaat sointumerkit sieluni selkämykseen...
Kiitetty kiitetty kiitetty...
Heikki Kolmas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti