tutulla juna-asemalla
matkalaukku odotti
olin poikennut ostoksille,
mutta onneksi tajusin lähteä ajoissa asemalle päin
pimeässä näkyivät jo junan valot, vaikka oli päivä
asemalle oli kuljettava monen sokkeloisen, hämärän huoneen läpi
huoneissa oli epäilevästi katselevia vierasmaalaisia,
rikkinäisiä kapeita portaita
ahtaita oviaukkoja
oli mahdotonta tietää mitä kautta olisi pitänyt yrittää
olisi pitänyt juosta, mutta taas kerran jalat olivat jäykät ja hitaat
junaan päästyäni huomasin jotain jääneen
painoin ovenaukaisunappulaa vaikka juna oli lähtenyt jo liikkeelle
ja järkytyksekseni huomasin, että invalidiportaat aukesivat
- turhasta hätäjarrutuksesta joutuu maksamaan!
huusin samassa vaunussa oikealla lasisermin takana istuvalle kuljettajalle painaneeni nappia vahingossa
hän peruutti silti ja totesi pahanilkisesti, että veronsa pitää maksaa
mutta minulla ei ole varaa maksaa tällaisesta virheestä!
odotin kauhulla, kuinka pitkälle hän peruuttaa
hätäasemalle, jossa todennäköisesti on sairaala
yritin rinta pakahduksissa selittää, vakuuttaa, vannottaa, vedota kuljettajaan pysäyttämään junan,
mutta mikään ei auta
-
Siis ettäkö uneni tuntevat minut. Huh huh...
Kiitos vinkeistä minulle! Kunpa osaisin ottaa opin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti