Unessa halusin taskun.
Äkkiäkös sellainen tehdään, näppärä ja vuorattu,
sanoi Salohongan Seppo.
Maailman viisain rehtori, hyvä mies.
Juoksin hänen jäljessään, matalana, polvet koukussa, pidellen käsiäni alhaalla, heilumatta.
Hän katseli minua ilahtuneena nauraen, kun juoksin kiviset portaat ylös.
Seppo otti minua kädestä ja kävelimme puolijuoksua iloisina yhdessä eteenpäin.
Mitä minä kerron minulle...
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti