se
kaikki
on piilossa
itseltäni
hahmottomassa hukassa
kulkeutunut horisontin tuolle puolen
hukkunut hikiseen hankeen
haihtunut harmilliseen autereeseen
en kestä vuoristorataa, jota elämäni on
mahasta ottaa, päätä huimaa, tuulee ja lennättelee
hetkinä, jolloin kaikki on ilmiselvää,
hyvin,
oikein
hetki on hetkessä ohi
alkaa väliaika
se venyy häpeällisen tyhjäksi
saamattoman rumaksi
mikään ei tunnu miltään,
minulla ei ole mitään,
ei tapahdu mitään,
ei mitään
mitään
olemisen arvo katoaa kauimmas, hämäriin, tavoittamattomiin
unelmien taivas
pitkän tähtäimen ilo,
lapsenusko
sairastuu kaiken tärvelevään realismiin
elämän kannattimet keinahtelevat lupauksien varassa
minä kirskun kopeasti
kopeammin kuin tunnustan
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti