Tiedänhän minä, että monet sylittömät nukkuvat joka yö sylin vieressä: Vierivieressä, sadankuudenkymmenen sentin sisässä, kaksi kaipaavaa syliä. Syli saattaa olla ihan selän takana. Selän, joka ei käänny. Syli ei leviä vieressäolijan tulla.
Syliin, joka aiemmin kutsui syliinsä, houkutti suorastaan, ei enää mahdu. Lähellä, saatavilla oleva syli huokaa ja työntää luotaan. Siihen syliin mahtuvat vain omat ristiinnaulitut kädet.
Miksi sylit, jotka haluaisivat toisiaan, eivät satu saman katon alle, samalle sohvalle, samaan sänkyyn... Sylit etsivät toisiaan, kuvittelevat, uskovat, että se syli, joka on juuri minulle tarkoitettu, minulle kuin mittatilauksena tehty, on jossain. Jossain toisaalla. Löytämistä vaille. Syliin saapumista odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti