kuljen soputeltta ympärilläni
olen neljän seinän sisällä
seinät harson ohutta villaa
eikä kukaan huomaa
hymyilen ohikulkijoille
näkymättömistä ikkunaluukuista
huikkaan jotain huomattavaa
seinän vierukset ovat surusta raskaana
lohduttavat puheenpielet itselle syntymättä
ollapa paljaana taivaan alla
Jupiterin kuukatraan kirkkaudessa
ilman suojaa ja sijaa
kupeet kivistävinä
ehjänä
kepeyttään elossa
- - -
talossani käy veto
veto sisään
veto ulos
se ulottuu minun sisimpääni
venyttäen viivani muodottomaksi
katto korahtelee yksinäisyyttään
riepoen sieluani sisuksia myöten sataan suuntaan
eikä mihinkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti