Ottaakseni oppia auringon noususta kertaan faktumit.
Aurinko nousee taivaalle jokaikinen aamu. Kulkee reittinsä valaisten kaiken aikaa, eri kulmista, mutta päällisin puolin kaiken. Se laskee, tiedämme varmuudella, mutta nousee taas, yhtä varmasti. Jos ei paistamaan, niin valoa tuomaan joka tapauksessa. Pimeimpäänkin päivään.
Valo raivaa tilaa. Pyrkimyksilleni. Jotka ovat?
Letkeys. Ettei ole pakko. Että saan. Että on mahdollisuus. Että annan tulla ja mennä. Kiinnipitämättä.
Rytmisyys. Minun oma rytmini. Joka voi olla synkassa toisen rytmin kanssa. Hetkittäin.
Aikatauluttomuus. Otan vastaan. Olen väkistämättä. Ihmettelen ja ihailen ajan viisautta.
Valoisuus. Joka väistämättä jo on, joka päivä. Näen sen. Koen sen. Elän siinä. Hämärässäkin.
Rakkaus. Sen kaipauksen myönnän nyt. Minulla on siihen oikeus. Ja ilo. Kaiken jälkeenkin.
"Ihana valo. Sinä olet aurinko." Kuinka itsestään selvää. Aurinko on ja pysyy. Tulen liekkikin on ihana valo. Sen polte on elämälle välttämätön. Minun elämänilolleni. Mutta tuli sammuu, aina. Ikuiset tulet ovat... onko niitä?
Paitsi elämän liekki, joka on niin kauan kuin olen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti