perjantai 13. huhtikuuta 2012

Oi kun

Oikullisuus.
Luonnon.
Elämän.
Itseni.
    On onneksi.

Oikullisuuden tähden löytää.
Sen myötä tulee löydetyksi.
Löytöretkeä koko matka.

Ihmisluonnon oikku. 
Pidellä kiinni elämän kaiteista.
Kohlia itseään onnen kulmiin,
kastua tuskanhikilätäköissä,
kurotella niin koholle kuin uskoo,
maata maassa vasten ja hankaan.

Harmitella äsken
hurmaantua nyt...
Huomenna kaikki on totaalisesti toisinpäin.

Kylmänkuumat hurman väreet kyselevät
                           takaraivon tienoilla
                                             miten näin voi käydä
                                                  minulle...

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti