Hurmoksissa. Sanoista. Kun niitä tulee joka riville. Kun vain luovuttaa niille tilaa. Rakastan sanoja kun ne kulkevat minun pääni kautta. Tekevät syrjähypyn sydämeen. Palatessaan päähän hurmaavat minut toistamiseen.
Ne ovat minun sanojani. Silloin kun valitsen niiden järjestyksen ja muodon itse.
Otan niitä omakseni myös muilta. Toisten sanat kulkevat melkein saman reitin, paitsi että ne tulevat päähän korvien ja silmien kautta. Päässä ne saavat aikaan reaktionsa ja jos ne tekevät minulle hyvää, ne käväisevät sydämessä ja palaavat päähäni. Jättävät jäljen. Mieleen painuvan. Tai palaavat antajalleen. Sekoittuvat minun omiin sanoihini ilman, että huomaan sen. En tunne omantunnon tuskia toisen oman ottamisesta.
Hurmoshaaveeni on sekoittaa sanojani toisen sanoihin. Ja että se toinen tunkee sanansa minun sanojeni joukkoon. Kaikkineen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti