Haluan
ainakin toistaiseksi,
näillä näkymin,
luulisin, arvelisin
tätä suhteellisen kutistettua elämää,
johon kuuluu useasti ei'n sanomista,
loivia liikkeitä,
suunnittelemattomuutta ja pakottomuutta,
itseensä unohtumista,
odottelua ja ihmettelyä,
intuitiota tai kuvitelmia siitä.
Olla niin kuin ei olisikaan.
Ihmetellä ihmisen ulkoaohjautuvuutta.
Kalenteriin merkitty työvuoro
määrittelee päivän,
eikä tule jäätyä kotiin itsensä kanssa,
vaikka sitä haluaisi eniten.
Kummallinen rakennelma, ihmisen mieli.
Viihdyn seurassani,
vaikkei minulla olisikaan annettavaa,
enkä saa aikaiseksi.
Olen ja oudoksun,
itseäni.
Opettelen olemaan odottamatta itseltäni mitään.
Se on raskas läksy. Yhä uudelleen harjoiteltava. Sopeuduttava.
Sen, etten odota muilta mitään, olen jo oppinut.
Helpotuksekseni.
Haluan olla tässä ja nyt.
Näin.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti